Sofi Oksanen: Yläkerran nainen

Kovakantisen kirjan koko on  11 x 13 cm, 60 s. 

Luit oikein, Sofi Oksanen on kirjoittanut myös tuonnimisen kirjan, vaikkei siitä julkisesti ole puhuttukaan. Mainostoimisto Dynamo julkaisi vuosia asiakaslahjoina pieniä, tunnettujen tekijöiden tilausteoksia, jotka ovat pituudeltaan suurinpiirtein novelleja ja ulkoasultaan - luonnollisesti tilaajan alaan sopivana - harkittuja ja visuaalisesti kauniita, sarjaksi sopivia. Oksanen on yksi sarjan kirjoittajista, joihin kuuluvat myös Mikko Rimminen, Kari Hotakainen, Bo Carpelan ja Katja Kettu, muutamia mainitakseni. Huippunimiä siis.

Yläkerran nainen kertoo Mariasta, joka stressaa vähän kaikesta, etenkin raha-asioista. Hänen miehellään ja perheen tulojen hankkijalla, Johanilla, on univaikeuksia, ja Maria tekee kaikkensa tämän unta varjellakseen. Mutta yläkerran nainen tuntuu tahallaan metelöivän! Hän kävelee ja tömistelee jopa öisin, jopa kengät jalassa. Marian ja yläkerran naisen, Lilin, välit eivät ole lämpimät. Mutta Marialla on ystävätär, Kreeta, joka on ompelija. Hanna taas on Kreetan asiakas, avioeroa tahollaan suunnitteleva nainen.

Lilillä on omat ongelmansa. Hänellä on naimisissa oleva poikaystävä Matias, joka ei vakuuta erohalukkuuttaan riittävän ponnekkaasti. Kun mies vetoaa lapsenhoitoon, ei Lilillä ole naputtamista tapaamisen perumisesta.

Oksanen sitoo näistä aineksista yhteen näppärän tarinan, josta löytyy lyhyydestä huolimatta kirjailijalle ominaisia piirteitä: miesten ja naisten roolit ja roolikäyttäytymisen piirteiden osoittelu, jopa liioittelu; päihteitä, kohtalokkuutta, mutta myös selviytymistä; jännitystä - hieman normamaisesti, mutta ilman yliluonnollisuuksia. Ja tietysti terävän iskevä, selkeä teksti. Maukas välipala luettavaksi. Sain kirjan lahjaksi kaverilta, jolla oli sarjaa enemmänkin. Mahdollisesti niistä lisää myöhemmin, vaikka harmittavasti suosittelu ei tässä auta, kun kirjoja ei saane enää mistään.

Mutta halusin kertoa tästä kehuakseni loistavaa ideaa mainostoimistolta. Miten persoonallinen ja fiksu lahja, josta on varmasti ollut taloudellista hyötyä kirjoittajille ja iloa vastaanottajille, joiden voi olettaa edustavan lukevaa kansanosaa. Pienen kirjan lukee tottumatonkin helposti, varsinkin jos tunnettu nimi kannessa houkuttaa (vaikkei haluaisi lukea Oksasen "oikeita" kirjoja, voi silti sanoa lukeneensa Oksasta). Se jää talteen, näkyville ja kertoo ulkoasullaan antajasta (kaverikin säilytti niitä vuosia). Vieläkö sarjaa tehdään vai onko se jo lopetettu, en tiedä, mutta tällaista kirjallisuuden mesenointia toivoisi näkevänsä enemmänkin.

Sofi Oksanen: Yläkerran nainen. Mainostoimisto Dynamon kirjakerho 2008.