The Last Bookshop in London -kirjaa oli kovasti kehuttu äskettäin jollain brittien kirjasivustolla fb:ssä. Vaikka kahvila tai kirjakauppa kirjan nimessä vie ajatukset pörröiseen söpöilyyn eikä varsinaisesti herätä innostustani, päätin lukea kehujen perusteella. Ja opinkin uutta kirjallisesta Lontoosta.
St Paul's -kirkon vieressä on Paternoster Row -katu. Ja tämä on faktaa, hakukoneista löytyy tietoa: katu oli 1800-luvulta lähtien Lontoon kirjallisen elämän keskus, jolla toimivat kaikki itseään kunnioittavat kustantajat, kirjakaupat ja kirjatukku Simkin Marshall.
Joulukuussa 1940 saksalaiset tekivät toisen maailmansodan tuhoisimman pommituksen Lontooseen. Katastrofia kuvaillaan Lontoon toiseksi suureksi paloksi, 1600-luvun tulipalon mukaan, niin paljon tuhoa se aiheutti. Yksi iskuista osui juuri Paternoster Row'lle. Siviiliuhreja oli 160, lisäksi satoja loukkaantuneita. Palomiehiä kuoli toistakymmentä. 10 000 pommia ja 1 500 tulipaloa, jotka hävittivät rakennuksia ja kirjavarastoja. Lainaan nettiä: Koko Paternoster Row sekä lähes 5 miljoonaa kirjaa paloi tai tuhoutui. Lisäksi tuhoutui 19 kirkkoa ja 31 killan taloa. Kirja-ala oli lähes mennyttä.Yhdysvaltalainen kirjailija on napannut tositapahtuman romaaninsa keskeiseksi aiheeksi ja huipennukseksi kertoessaan fiktiivisestä kirjakaupasta lähistöllä, muttei pommitusten keskipisteessä. Myös herra Evansin kirjakauppa Primrose Hill Books vaurioitui. Päähenkilö on nuori Grace, joka oli saanut kirjakaupasta assistentin paikan ja epäonnekseen muuttanut maalta juuri sodan alla, kun kaupungin normaali elämänmeno nopeasti haalistui sodan varjoon. Ihan tällaista Grace ja hänen ystävänsä Viv eivät olleet suunnitelleet haaveillessaan Lontoon iloista, juhlista, tavarataloista ja vilskeestä.
Kirja kuvaa sotaan valmistautuvaa ja sitä käyvää kaupunkia yksityiskohtaisesti. Jokaisen tulee osallistua puolustustyöhön, myös Grace liittyy kodinturvajoukkoihin, joiden tehtävä oli vuorollaan valvoa alueensa turvallisuutta muun muassa tulipaloista hälyttämällä ja pommitusten aikaan kiertämällä taloja vahtimassa, että ihmiset menevät asianmukaisesti suojiin. Ikävämpiäkin tehtäviä osuu kohdalle.
Yksi seikka sodassa tuli konkreettiseksi: koska valaistus oli kielletty, kaupungissa oli öisin todella pimeää. Työntekijöiden oli tunnettava alueensa hyvin, jotta he pystyivät liikkumaan pilkkopimeässä. Pelottavaa jo sinänsä, saati pommisateessa toimiminen!
Vaikka perusjuoni on perinteinen eli Grace on urhea ja ihanan taitava ja hänen työpaikkansa onnistutaan pelastamaan eikä romantiikkaa saati isänmaallista - tai lontoolaista - paatosta puutu, romaani onnistuu kuvaamaan sotaa todentuntuisesti ja koskettavasti tavallisten kaupunkilaisten kannalta. Ja keinoja, joilla heillä he pyrkivät selviytymään: kirjat ja tarinoiden rakastaminen ovat tietysti keskiössä hengen säilyttämisessä. Lievä imelyys ei tunnu tässä pahalta, ystävyydet ja rakkaudet tasapainottavat ympäristöä väkivallan keskellä. Kirja-alan ja Lontoon historiaa valaiseva romaani, jota ei ole suomennettu.
Madeline Martin: The Last Bookshop in London. Hanover Square Press 2021.
Historiakuva Paternoster Row: London Metropolitan Archives (City of London Corporation)
Jälleen olen vuodessa 1939, Cornwallissa, jossa serkusten ja ystävysten joukko on viettänyt kesiään lapsuudesta saakka setänsä Richardin ja tämän vaimon Helenan talolla. Kun nuoret aikuistuvat, sota-aika vie heitä eri suuntiin, mutta kirjan alussa vietetään kesää kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää, juuri sodan alla.
Tarinan nykyhetki on 1980-luvulla, jolloin joukko kokoontuu 40 vuoden jälkeen hautajaisiin, mutta kerronta painottuu enemmän sota-ajan kuvaukseen Lontoossa.
Näkökulma on erikoinen: suomalaisina olemme tottuneet vakaviin ja urheisiin sotakuvauksiin niukkuuden keskellä, kun taas Wesley kuvaa yläluokkaista elämänmenoa, jossa nuoret ottavat kaiken irti poikkeustilasta. Kun kuolema voi olla nurkan takana, normaalit sopivaisuus- ja muut säännöt unohdetaan.
Juhlintaa, irtosuhteita, pettämistä ja kiemuroita suhteesta toiseen. Oliver on rakastunut ihanaan Calypsoon, Sophy taas Oliveriin. Polly on fiksu ja suosittu kaikkialla ja solmii erikoisen kolmoissuhteen kaksosiin, jotka ovat serkusten lapsuudenystäviä. Walterilla on lyhyt suhde Calypsoon (kuten monella muullakin), mutta heidän tarinansa ei jatku. Calypso nai rikkaan miehen ja ottaa myöhemmin nuoren Sophyn luokseen asumaan. Sophy on tarinan alussa vielä lapsi, muita nuorempi, mutta hän on tiiviisti mukana joukossa omine salaisuuksineen.
Kiinnostavia hahmoja ovat Erstweilerit, Itävallasta paennut juutalaispariskunta Max ja Monika naapurustossa. Heidän poikansa Pauli on joutunut keskitysleirille, ja huoli sävyttää parin tarinaa, joka sekin mullistuu vuosien varrella.
Hurjaa pyöritystä suhteiden ja ihmisten muuttumisen myötä, jota kertoja kuvaa takaumina menneisiin vuosiin. Kaikki eivät ole selvinneet, jokainen on kokenut paljon. Lukija jännittää etenkin Sophyn puolesta: saako rakkaus Oliveriin vihdoin vastakaikua, kun he ovat jo iäkkäitä?
Viihdekirja vakavalla taustalla - hämmästelin sitä, että näinkin voi sotaa kuvata! Kansikuva on napattu Finlandia-kirjan sivuilta. Samalla löysin tiedon siitä, että kirjasta on tehty tv-sarja, joka on nähty Ylelläkin 1990-luvulla, ei enää katsottavissa. Pitäisikö pyytää uusintaa?
Tarinan nykyhetki on 1980-luvulla, jolloin joukko kokoontuu 40 vuoden jälkeen hautajaisiin, mutta kerronta painottuu enemmän sota-ajan kuvaukseen Lontoossa.
Näkökulma on erikoinen: suomalaisina olemme tottuneet vakaviin ja urheisiin sotakuvauksiin niukkuuden keskellä, kun taas Wesley kuvaa yläluokkaista elämänmenoa, jossa nuoret ottavat kaiken irti poikkeustilasta. Kun kuolema voi olla nurkan takana, normaalit sopivaisuus- ja muut säännöt unohdetaan.
Juhlintaa, irtosuhteita, pettämistä ja kiemuroita suhteesta toiseen. Oliver on rakastunut ihanaan Calypsoon, Sophy taas Oliveriin. Polly on fiksu ja suosittu kaikkialla ja solmii erikoisen kolmoissuhteen kaksosiin, jotka ovat serkusten lapsuudenystäviä. Walterilla on lyhyt suhde Calypsoon (kuten monella muullakin), mutta heidän tarinansa ei jatku. Calypso nai rikkaan miehen ja ottaa myöhemmin nuoren Sophyn luokseen asumaan. Sophy on tarinan alussa vielä lapsi, muita nuorempi, mutta hän on tiiviisti mukana joukossa omine salaisuuksineen.
Kiinnostavia hahmoja ovat Erstweilerit, Itävallasta paennut juutalaispariskunta Max ja Monika naapurustossa. Heidän poikansa Pauli on joutunut keskitysleirille, ja huoli sävyttää parin tarinaa, joka sekin mullistuu vuosien varrella.
Hurjaa pyöritystä suhteiden ja ihmisten muuttumisen myötä, jota kertoja kuvaa takaumina menneisiin vuosiin. Kaikki eivät ole selvinneet, jokainen on kokenut paljon. Lukija jännittää etenkin Sophyn puolesta: saako rakkaus Oliveriin vihdoin vastakaikua, kun he ovat jo iäkkäitä?
Viihdekirja vakavalla taustalla - hämmästelin sitä, että näinkin voi sotaa kuvata! Kansikuva on napattu Finlandia-kirjan sivuilta. Samalla löysin tiedon siitä, että kirjasta on tehty tv-sarja, joka on nähty Ylelläkin 1990-luvulla, ei enää katsottavissa. Pitäisikö pyytää uusintaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti