Philip Teir: Neitsytpolku

Kirjan lukeminen on kuin kuuntelisi tutun kertovan avioerostaan. Ei ihan läheisen kaverin, sillä kyyneleet, uuden rakkauden hehkutus ja huuma ja kaikki tuo dramatiikka puuttuu. Tai ei puutu, vaan väreilee pinnan alla.

Sillä uskon, että niitäkin tapaukseen liittyy, vaikka Richardin näkökulmasta lähes lakonisesti kerrottu tarina vaikuttaa hyvin arkiselta ja todelliselta, välillä suorastaan tunnekylmältä. Richard on naimisissa Sonjan kanssa, lapset lähestyvät teini-ikää, jopa kolmannen tekoa mietitään, arkea eletään, töitä ja lomia suunnitellaan, kaikki perheessä on hyvin.

Kunnes ei olekaan. Missä vaiheessa Richard alkoi tuntea kaipaavansa jotain muuta, vasta Paulan tavattuaanko? Jokin miehessä värähtelee Paulan taajuudella ja saa hänet viettämään aikaa tämän seurassa, vaikkei hän eroa suunnittele.

"Mehän vain tapailemme ja juttelemme. Paula näytti hämmästyneeltä. Niin mutta siihenkö se jää? Ajattelin, että sinä ehkä... tai no, enhän minä tiedä millainen sinun avioliittosi on, ajattelin että teillä on ehkä joku diili. Ei, Richard sanoi, ei meillä ole mitään diiliä. Mutta... en tiedä, minusta on mukava nähdä sinua. Ja minusta on mukava nähdä sinua, Paula sanoi. Richard ajatteli, pitäisikö sanoa vielä jotain. Hän laski katseensa kynttilään ja mietti." 

Kun Richard vihdoin saa sanottua vaimolleen, että on miettinyt eroa, hän on edelleen epävarma.

"Sonja kysyi jälleen, oliko hänellä jokin toinen, ja hän sanoi ei, ei ollut ketään toista. Seuraavana iltana häntä kadutti, tuntui liian pahalta, ja hän sanoi Sonjalle haluavansa vielä yrittää, kyllä se onnistuisi, ehkä hän oli vain masentunut, kuten Sonja oli epäillyt. Keskustelu tuntui hyvältä, vahvistavalta."

Päätä nyt jo, hyvä mies, älä ainakaan valehtele vaimollesi, tekee lukijan mieli kiljua.

"Richardista tuntui, että yhtä hyvin olisi voinut yrittää kertoa jollekulle miksi pitää enemmän yhdestä väristä kuin toisesta, se oli niin abstraktia ja pohjimmiltaan mahdotonta, koska asiat olivat niin henkilökohtaisia, ettei niistä voinut puhua. Ihmiset liukuivat erilleen." 

Niin liukuvat, ja toisten kanssa yhteen. Tulee ero, tulee asunnon hankintaa, tulee selittelyä ja sanasotaa etenkin Richardin ja tämän äidin välillä. Suvi ei hyväksy poikansa ratkaisua, vaan on sitä mieltä, että tämä pilaa lastensa elämän, raha-asiansa ja kaiken.

"...koska ero tuli niin kalliiksi, siksi kukaan järkevä ihminen ei eronnutkaan. Ei pidä paikkansa, Richard väitti. Puolet lasten luokkakavereiden vanhemmista on eronnut. Ei se enää mikään häpeä ole. Nykynuoret eroavat, koska se on mukavinta. Voivat käyttää puolet ajasta mielensä mukaan ja miettiä mitä tekisivät ylimääräisellä vapaa-ajallaan. Lopeta nyt, Richard sanoi." 

Richard vaikuttaa ajautuvan tilanteeseen ilman omaa päätöstään, mutta ottaa sitten kuitenkin aktiivisen roolin, hoitaa eron käytännön asiat ja äitinsä. Hän on mies, joka on tottunut saamaan haluamansa sitä sen kummemmin ajattelematta, perusoikeutenaan, eikä ole kokenut suuria vastuksia, tulkitsen (Sonjan terapeutti viittaa samaan suuntaan). Siksi hän on luottavainen myös työasioissa, jäädessään virkavapaalle. Jota hän tuntuu pähkäilevän jopa enemmän kuin eroa vaimostaan.

"Richard oletti, että turvallisuuden tunne tuntemattoman edessä, luottamus siihen että asiat järjestyisivät, oli jonkinlainen keskiluokkainen, vanhemmilta peritty ominaisuus, sillä hän todellakin uskoi pärjäävänsä. Hän pelkäsi enemmän muiden reaktioita kuin irtisanoutumista."  

Sonja jää taka-alalle, niin miehen ajatuksissa kuin kirjassakin; vaimon kertomana tarina olisi tietysti aivan toisenlainen. Lapset ovat tärkeitä molemmille, mutta Sonja vaikuttaa kantavan suuremman hoitovastuun. Hän kertoo itkevänsä paljon, mutta mitä hän itkee? Rakkaan ihmisen menetystä, turvallisuuden ja rutiinien menetystä, uuden pelkoa, häpeää? Se kaikki jää kertomatta.

Arkisen todellinen avioerokertomus, joka herättää ajatuksia ja antaa kurkata miehen mielenmaisemaan, vaikka perimmäinen syy eroon ja uuteen suhteeseen jäi minulle epäselväksi. Olen aina uskonut, että ihmiselle ei vain "tapahdu" asioita, vaan ne lähtevät itsestä. Mutta tarvitaanko syytä aina kaivaa väkisin esiin? Voiko olla onnellinen mennessään tunteiden vietävänä? Mikä takaa, ettei sama tapahdu uudestaan - ja jos tapahtuu, onko se epäonnistumista vai vain elämistä?

Kirja- ja toimitusalasta kiinnostuneille tarinassa on näkymiä kustantajien juhliin ja toimituksen arkeen ja muuhun Richardin työhön liittyvään.

Kenelle: Parisuhdekirjallisuuden kuluttajille, tämän päivän elämästä kiinnostuneille. 

Muualla: Tuijata ihailee tapaa, jolla mieshenkilö tuodaan tykö ja sanoo kirjan muistuttavan, mikä ero on romaanilla rakkaudesta ja viihteellisellä rakkausromaanilla.

Philip Teir: Neitsytpolku. Otava 2020. Ruotsinkielisestä alkuperäisteoksesta suomentanut Jaana Nikula. Kansi Sanna Mander. 

Philip Teir on kirjailija ja toimittaja sekä HelsinkiLit-kirjallisuustapahtuman ohjelmajohtaja, josta työstä hän sai vuonna 2019 Rakkaudesta kirjaan -palkinnon.

Tämän vuoden kevään HelsinkiLit jouduttiin peruuttamaan, mutta se järjestetään tilanteen salliessa Oodissa elokuun 27. ja 28. päivä, yhteistyössä Ylen kanssa, eli Areenaa myös luvassa. Pidetään peukkuja, että tapahtuma päästään toteuttamaan!

Ja hyvänen aika, kirjablogini täyttää tässä kuussa kokonaiset 10 vuotta! Kirjoitan varsinaisen juhlapostauksen ensi viikolla näiden vuosien kokemuksista, mutta onhan tämä juhlan paikka jo nyt, joten jaan juhlatunnelmaa kanssasi arpomalla tästä lähtien kerran kuussa vuoden loppuun jonkin lukemani kirjan + lukemiseen liittyvän bonusyllätyksen (samalle voittajalle) arvontapostauksen kommentoijien kesken.

Arvontaan saavat osallistua kaikki, jotka ilmoittavat minulle sähköpostiosoitteensa tai muun yhteystiedon ja ovat voiton osuessa kohdalle valmiita toimittamaan minulle postiosoitteensa viikon sisällä arvonnan suorittamisesta, mikä tapahtuu kuukauden ensimmäisellä viikolla. (Jos en saa osoitetta viikon sisällä voitosta ilmoittamisesta, arvon voittajan uudestaan.)

Juhlavuosiarvonnan ensimmäinen kirja on yllättäen Philip Teirin Neitsytpolku. Kommentoi alle viimeistään 5.8, jos osallistut sen arvontaan, ja olkoon onni myötäsi! Juhlitaan!