Tulevaisuudesta. Helsingin kirjamessut 2020.

Tulevaisuus on aina kiinnostava aihe. Millaisia kirjat silloin ovat? 

Työkalut muuttuvat, kirja kirjoitetaan silti kuten ennenkin, todettiin äänikirjoja käsittelevässä messukeskustelussa. Äänikirjat ovat muuttaneet kustantamista positiiviseen suuntaan ja tuoneet uusia elementtejä, esimerkiksi ajoitukseen, kun eri formaatit pyritään julkaisemaan yhtäaikaa. Toimiala on päässyt kehittymään viime vuosina huimasti, kertoo Timo Julkunen, WSOY:n ja Tammen johtaja. Ja kehitys on tietysti hieno asia. Julkunen vakuuttaa Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesalan kanssa, että kirjailija saa vaikuttaa siihen, kuka hänen kirjansa lukee. JP Koskinen muuten sanoo aina - jo ennen äänikirja-aikoja, ymmärsin - lukeneensa valmiin kirjansa itse kotona ääneen, jotta tietää, miltä se kuulostaa.

Todettiin, että äänikirjasta lukija saa "lisätaiteen" tekstin lisäksi; osaava lukija tuo siihen oman taitonsa ja sanomisen taiteensa. Miten kirjallisuutta tehdään ääni edellä? Vesala kertoi, että on tiettyjä piirteitä, mitkä toimivat äänikirjoissa. Alku on tärkeä! Se vie mukanaan, jos vie. Ja tekstin on mentävä koko ajan eteenpäin. Esimerkiksi kiinnostavan lauseen merkkaaminen muistiin ja jakaminen someen voisi olla uusi piirre, jonka keskustelussa arveltiin jossain vaiheessa tulevan. Ääniformaattia voisi hyödyntää myös lisäämällä tehosteita. 

Tai niin, että lukija saa valita itse, kenen äänellä haluaa kirjan kuunnella! Tekniikka on tähän jo lähes valmis, kertoo Julkunen, mutta muun muassa oikeudelliset kysymykset on vielä ratkaisematta. Jos haluat kuunnella kirjan Tauno Palon äänellä, kenelle siitä kuuluisi korvaus? Onko edes oikein ja eettistä käyttää/jäljitellä koneellisesti kenen tahansa ääntä?

Perttu Pölönen innostui tästä miettimään, miten eri aisteja voisi lisätä lukukokemukseen. Voisi luoda tiloja, joissa olisi mukana muutakin kuin kuunneltavaa. Hajuja? Kuulostaa rasittavalta, sanoi haastattelija Sanna Stellan. Taas pitää itse alkaa valita! Kyllä, jaan tämän tunteen! Helpointa on sanoa ottavansa kaikki mausteet! Julkunen varoittaa, että vaikka "mausteita" olisi olemassa paljon, niiden käytössä pitää toimialan olla tarkkana, että kokemus on lukijalle miellyttävä.

Perttu Pölönen on kirjoittanut kirjan Tulevaisuuden lukujärjestys, johon hän on koonnut taitoja, joita tarvitsemme tulevaisuudessa. Kirjan idea syntyi Piilaksossa, missä Pölönen työskenteli ja näki, miten paljon teknologia vaikuttaa meidän elämäämme. Hän alkoi pohtia sitä, että teknologiat ovat "helppoja", mutta miten ihminen ottaa kaiken vastaan, miten me pärjäämme sen kanssa? Siitä hän kertoo sunnuntaina omassa esityksessään. 

Robotiikka ja tekoäly saattavat pelottaa. Työkalut ovat vain työkaluja, mutta rakenteet ovat nyt tiukilla, sanoo Pölönen. Kysymys on siitä, miten me sallimme ja mahdollistamme muutoksen. Kirjaan on listattu 12 yleistä taitoa, joiden hallinta auttaa meitä hautaan asti. Mikään tutkinto ei päde enää neljääkymmentä vuotta, varmoja ammatteja ei ehkä enää ole, sanoo Pölönen. Mutta jos investoimme näihin pehmeisiin taitoihin, se ei koskaan mene hukkaan. Esimerkiksi filosofia ja taiteet kehittävät taitoja, joihin kone ei pysty ja jotka auttavat meitä niin työssä kuin henkilökohtaisesssa elämässä. 

Mutta onko niiden kehittäminen globaalisti kaikille mahdollista? Voiko eri puolilla maailmaa harjoitella vaikkapa uteliaisuutta tai myötätuntoa? Ei – ja Pölönen pelkää eriarvoistumista. Mitä nopeammin voimme antaa kaikille uusia välineitä käyttöön, sitä nopeammin etenemme, hän sanoo. 

Jokainen tarvitsee turvallisuutta ja vakautta. Tulevaisuus tuo paljon myös mahdollisuuksia. Se, että maailma muuttuu, ei vielä meiltä mitään pois, vaan antaa paljon. Inhimillisyyden on pakko nousta yhä tärkeämmäksi, sanoo Pölönen. "Tarvitsemme taitoa ja uskallusta nojata näkymättömään. Sellaisetkin asiat, jotka eivät heti näy Excelissä, ovat tärkeitä. Ja ne ovat niitä, jotka tekevät meidät onnellisiksi."

Pitää oppia sopeutumaan uusiin asioihin ja kriiseihin, hän kirjoitti jo ennen koronaa. Yhteen hiileen puhaltaminen edellyttää oikeassa olemisen tarpeen unohtamista. On parempi tulla toimeen toisten kanssa kuin olla aina oikeassa, muuten keskustelu tärkeistä asioista ei etene. Nöyryys ja toisten tunteiden huomioiminen on tärkeää. Erityisesti Pölönen peräänkuuluttaa sukupolvien välistä dialogia; samaan pöytään tarvitaan eri-ikäisiä ihmisiä, monipuolisuutta, jotta voimme ymmärtää ongelmia yhdessä. Diversiteetti ei ole vain kaunis sana! 

Se mitä opiskelee ei ole niinkään tärkeää, kunhan se on riittävän vaikeaa, Pölönen sanoo. Esimerkiksi säveltämisessä – jota Pölönen on opiskellut – ja kirjoittamisessa yhdistyvät rationaalinen ja irrationaalinen puoli. Tätä yhdistämisen taitoa tarvitaan monissa ammateissa, niin taiteilijuudessa kuin yrityksen perustamisessa. 

Kun mietimme burnouteja ja ennenaikaisia eläköitymisiä, on hyvä miettiä, minkä varaan tulevaisuus kannattaa rakentaa. "Maailmasta pitäisi tehdä parempi paikka eikä vain tehokkaampi.” Vauhti menee usein syvyyden edelle, mutta on hyvä kysyä myös hintaa sille, mitä on jätetty tekemättä, Pölönen pohtii.

Kuulostaa erinomaisen viisaalta! Pölösen kirjassa on kuulemma taitolistauksen ja perustelujen lisäksi myös kotiläksyjä. Ne tiivistävät sisällöt helpommin muistettavaan muotoon. Tämä kirja lukulistalle.  

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava 2020.  

Kirja on esittelyssä kirjamessuilla su 25.10. klo 15, Esplanadi-lavalla. 

Kirjamessujen lauantaina seurasin Juha Hurmeen ja Heikki Herlinin keskustelua Heikin kirjasta, jota Hurme sanoo rikkaaksi ja polyfoniseksi. Sekä hauskaksi! Lisäksi katsoin Elizabet Stroutin ja Sofi Oksasen keskustelun Stroutin kirjoista, joista odotamme vielä suomennosta Olive, again -kirjasta. Katsoin myös videon, jossa Antti Heikkinen kertoo Kari Tapio -kirjastaan; kirja odottaa tuossa vieressä lukemistaan, samoin kuin Eva Franzin uusin Anna Glad -dekkari Tästä pelistä pois, jonka esittelyn myös seurasin. 

Nyt sunnuntaina aloitin sensuurista kirjallisuudesta keskustelulla Mistä kirjailija vaikenee? Seksi on aihe, jossa pitää olla tarkkana edelleen, jopa tarkempi kuin ennen. Nabokovin Lolitaa tuskin tänään julkaistaisiin, arveltiin. Tai ainakin se nostattaisi myrskyn! Fifty shades of greyn myötä on saanut kirjoittaa rajumminkin, "kinky-meiningillä", paneelissa puhuttiin. Kustantamot ovat perinteisesti portinvartijoita, sanoo kirjailija Essi Tammimaa. Kirjailija Heikki Kännö (kuvassa alla) ei usko, että olemassa aihetta, josta ei saisi kirjoittaa, vaan näkökulma ratkaisee. Tammimaa kertoo saamelaisia koskevasta tekstistään, missä käsittelyä oli mietittävä tavallista fantasiaa tarkemmin, jotta alkuperäiskansoja ei loukata. Kännö sanoo olevan parempi mitä vähemmän hän tietää oikeasta henkilöstä, jos hän käyttää tätä fiktiossa, kuten Nietzscheä kirjassaan Runoilija. Faktojen pitäisi pitää paikkansa, mutta hahmon tulee olla yhtä keksitty kuin romaanin muutkin hahmot, hän sanoo.  

Vielä hieman dystopiaa, josta keskustelivat Piia Leino ja Jani Saxell, haastattelijanaan Paula Havaste. Tallenne jäi valitettavasti osittaiseksi, enkä ehtinyt live-esitykseen. Sen kuulin, että Havaste suosittaa Emmi Itärannan ohella lukijoille Karel Čapekin Salamanterisotaa, Saxell Ray Bradburya, jonka syntymästä on nyt sata vuotta. Fahrenheit 451 on Saxellin mukaan aina ajankohtainen klassikko sananvapaudesta ja sen uhista. Piia Leino valitsi Huxleyn kirjan Uljas uusi maailma, koska se on vaikuttanut häneen omiin kirjoihinsa eniten; ajatus siitä, että sorto ei ole aina epämiellyttävää, vaan se voi olla miellyttävää, siihen voi jäädä koukkuun, ja silloin se on kaikista vaarallisinta. 

Myös Emmi Itäranta kertoi omasta uutudestaan Kuunpäivän kirjeet, joka on kirjeromaani, ei aivan puhtaasti. Itäranta totesi nopeasti huomanneensa kirjeromaanin rajoitukset - kuten näkökulman kapeus, jos se nähdään vain yhden henkilön silmin - joten hän lisäsi mukaan dokumentteja, esimerkiksi fiktiivisia tietokirjaotteita ja uutisia, joilla pystyi laajemmin kuvaamaan lukijalle 2100-luvun maailmaa. Ekokatastrofi, pakolaisuus ja luokkaerot ovat isoja teemoja, jotka Itäranta on punonut juoneen. Lumin hän sanoo purkavan kirjeisiinsä kodista luopumisen, surun ja menetyksen tunteita. Mutta mitä se tarkoittaa, onko maapallo menetetty? Entä äidinkieli? Ja luonto, sellaisena kuin sen tunnemme? (Mukana on myös kissa). Kirja lukuun!

Kaiken tulevaisuuden jälkeen hyppään taaksepäin, 1000-luvulle ja varhaiskeskiaikaan, Ken Follettin myötä. Hän on yksi maailman myydyimpiä kirjailijoita, jonka uusin kirja sijoittuu Taivaan pilareista alkanutta sarjaa edeltävään aikaan, mutta samaan paikkaan. Viikingit tulevat! Ja kansi ammentaa riimukirjoituksesta (kirjain m oli siinä hämmentävän samanlainen kuin meillä). Vielä ovat Follettit minulta lukematta, mutta jonain päivänä... Maailmantähden esitystä on silti hieno katsoa; sitä ammattimaisuutta, jolla kirjan esittely sujuu. Miksei tämä olisi myös tulevaisuutta, kotimaisten kirjailijoiden, maailmantähteys siis.

Ohjelma jatkuu vielä tämän päivän, ja tallenteita voi katsoa kokoaikalipulla 8.11.2020 saakka. Olisipa hienoa, jos jatkossakin saisimme katsoa haastatteluista kaikki tai edes osan verkosta messujen ohessa tai sen jälkeen. 

Kuvat: Messukeskus; Kännön kuva Helena Kulmala, muut kuvat aiemmilta kirjamessuilta Emmi Kähkönen. Kirjankansikuvat kustantajien.