Paljon kavereita Annalla ei ole, sillä hän on vasta muuttanut ja luokka on uusi, omine klikkeineen. Pietun kanssa juttu on alkanut luistaa, he pitävät molemmat mysteereistä ja muusta, joka on vähän outoa muiden makuun. Pietu esimerkiksi kuljettelee koko ajan mukanaan luonnoslehtiötä piirtämistä varten.
Karyatidi on vaikea sana, mutta merkitys selviää pian: se on naishahmoinen pylvästä kannatteleva patsas, joka esittää muusaa. Heitä on Atskin julkisivussa neljä, Pallas Athenen alapuolella. Kun Pallas lähtee kerrankin vapaalle, karyatidit riemastuvat: nyt heitä ei vahdita! Seuraa odottamattomia tapahtumia, joita koululaiset joutuvat todistamaan. Esimerkiksi Anna katoaa. Ja Samin puhelin.
"- Okei, toi on virallisesti outoa. Listataanpa kaikki kummallisuudet, mitä me ollaan tähän mennessä nähty", Sami totesi ja vilkuili ympärilleen kysyvästi.
- No ensinnäkin, Anna tuli sisälle meidän kanssa, mutta kukaan ei ole nähnyt häntä sen jälkeen", Pietu aloitti, selasi luonnoslehtiötään ja lisäsi vielä: - ja teokset ovat paljon puheliaampia kuin tavallisesti."
Mainio seikkailullinen tietokirja taiteen ystäville tai siihen opetteleville. Ohimennen tulee kerrattua Suomen historiaa ja tutustuttua tärkeisiin tyyppeihin, kuten erääseen luurankokuvia maalailevaan Hugoon. Myös Helene taidekoulun opettajana vilahtaa tarinassa, ja monia muita läheisesti tai kaukaisesti tutun kuuloisia nimiä. Tai heidän töitään.
Komean ja hauskan kuvituksen on tehnyt Maria Sann. Sivujen reunoissa on välihuomautuksia, jotka ohjaavat lukijaa miettimään lisää, ehkä jopa etsimään kansallisgalleria.fi-sivustolta teoksia, joihin teksti viittailee. Ne löytyvät paitsi googlaten myös arkistotunnuksilla: ne oudot kirjain-numerolyhenteet kirjan marginaaleissa.
Kummalliseen tapahtumaketjuun koululaisvierailulla saadaan lopulta tolkkua, kiitos koululaisten nokkeluuden, Hugon ja ylhäiselle paikalleen palaavan Pallas Athenen, jolta muusat saavat huutia:
"Jos minä kerran pari vuosisadassa lomailen... niin tekö ajattelitte romuttaa koko korttelin sillä aikaa?"
"Ateneum oli hissi ja säie aikojen ja ihmisten välissä."
Saleista ei nykyisin voi tipahtaa alas (kuten Annalle kävi), mutta ajassa voi ja saa pudota. Saunaa taidepalatsin takapihalta ei kyllä enää löydy, eikä vahtimestareiden koteja, kuten vielä reilut sata vuotta sitten. Nautin kirjallisesta visiitistä Ateneumiin, ja seuraavalla käynnillä varmasti tulee katsottua tiettyjä yksityiskohtia entistä tarkemmin.
"Kirjan tapahtumapaikat, teokset ja historialliset viitteet ovat todellisia, seikkailu on mielikuvitusta. Kirjan lopussa on tiivis tieto-osio, jossa esitellään Ateneum ja kirjan kannalta tärkeimmät teokset ja taiteilijat. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti