Marja-Leena Tiainen: Englantilainen aamiainen

Kaikkien mielikuvittelun riemujen ja draamojen lomassa on rentouttavaa lukea arjesta. Ihan tavallisesta kuopiolaisesta Eevasta, joka on jäänyt juuri eläkkeelle. Pitkäaikainen puoliso Eero on edesmennyt, mutta Eeva on paljon tekemisissä tyttärensä Hannan ja tämän tyttären, ylioppilaaksi kirjoittavan Annin kanssa. 

Eeva kaipailee silti ystäviä. Taannoin lomareissulla hän tutustui englantilaiseen Sheilaan ja virittelee nyt yhteydenpitoa pitkästä aikaa. Hänen tekisi kovasti mieli lähteä tapaamaan Sheilaa, mutta reissu yksin ei houkuttele. Lähtisikö Hanna mukaan? Tämä ei vaikuta halukkaalta. 

"Hän oli luullut, että ystävyys noiden kahden välillä oli kuihtunut aviomiesten kuoltua, mutta se jatkuikin. Englantilaisrouva oli viehättävä ja hauska ihminen, häntä ja Eevaa yhdisti pitkän ystävyyden lisäksi leskeys. Vanhoilla rouvilla riittäisi varmasti puhuttavaa, ja he voisivat lohduttaa toisiaan.
Hanna kuitenkin toivoi hartaasti, etteivät naiset tapaisi. Eivät ensi kesänä, eivätkä koskaan."

Hannan isä Rauno, Eevan ensimmäinen aviomies, on huolissaan lapsenlapsestaan, joka seurustelee Leevin kanssa: 

"- Minä siitä Annista. En tiiä, onko äitis jotain puhunut, mutta sillä ei taia olla asiat kovin hyvin. 
Hannan sydän alkoi takoa levottomasti. Isä meni tavallisesti suoraan asiaan, mutta nyt hänen tuntui olevan vaikea löytää sanoja.
- Mitä Annista?
- Soitin eilen illalla ihan vain kuulumisia kysyäkseni. Anni tuhrasi itkua, oli tapellut Leevin kanssa.
- Tapellut? Herrajumala."

Hannalla on selviteltäviä asioita, mutta Eeva pääsee kuitenkin Englannin-reissulle, Sheffieldiin, Sheilan ja tämän perheen luo. Mainio nojatuolimatka lukijalle, Eevalle elämyksiä - hän saa vierailla muun muassa Liverpoolin Beatles-museossa, nuoruutensa idolien maisemissa. Emmerdalea katsotaan sekä Sheffieldissä että Kuopiossa, ja muutakin yhteistä perheiltä löytyy, jännittävämpääkin. 

Ihanan rauhoittavaa, ajassa olevaa tekstiä Tiaisen taatulla taidolla. Normicorea, kuten aiemmin genren nimesin, tavallista elämää ihmisistä, jotka voisivat olla tosia. Kolmen sukupolven, Eevan, Hannan ja Annin läheiset välit - ajoittaisine tuiskahduksineen - lämmittävät lukijaakin. Jo kirjan nimi vie anglofiilin tunnelmaan; molempien maiden piirteitä ja tapoja nähdään, englannin kielen käyttöä opitaan. Olen lukenut vuoden aikana monia brittiläisen Barbara Pymin kirjoja, ja tässä on jotain samaa: arkista menoa omissa ympyröissä, yksityiskohtien viehätystä.   

Täsmälahjavinkki jouluun: jos perheessäsi on useampi sukupolvi, etenkin vanhemmille perheenjäsenille kirja on oiva luettava. Eikä dramaattisuuden ja hälyn puute tee pahaa kirjan kokoisena annoksena nuoremmillekaan.

Marja-Leena Tiainen: Englantilainen aamiainen. Icasos 2025. Kansi T. P. Kekäläinen.