Louis tekee ripeän ratkaisun, myy Beirutin-tehtaansa ja ostaa ison kartanon Pariisin liepeiltä. Miten käy perheen sisäisen dynamiikan nyt, kun vanha pari on samassa maassa kuin heidän Ranskaan jo aiemmin muuttaneet kolme aikuista lasta perheineen?
"Hélenè pelkäsi, että äiti ahdistelisi häntä ikuisilla lastenhoitoneuvoillaan. François pelkäsi, että samassa maassa asuessaan isä hukuttaisi hänet 'elämänohjeisiinsa'. Geneviève puolestaan varoitti Jeania: - Vanhempasi palaavat tänne, koska he ovat vanhoja! Jos he kuvittelevat, että minä aion rueta paapomaan heitä, he erehtyvät pahan kerran! Varsinkin nyt kun Venus on siirtymässä Leijonaan... Minä tiedän kyllä mistä puhun!"Genevièven ei kukaan odota paapovan edes tytärtään Colettea, joka on ollut turvallisesti isovanhempiensa kasvatettavana. (Hämmästyttävää kyllä, nuorempi lapsi Philippe on äidilleen täydellinen, virheetön. Jotain on pielessä tässäkin kuviossa?) Jean iloitsee saadessaan tyttären lähelleen, mutta Coletten ja hänen äitinsä välimatka kutistuu huolestuttavasti. Pelkoon on syytä. Mutta Colette on sentään Louisin lapsenlapsi, joka on perinyt selviytymistaitoja.
Siinä missä edellisessä kirjassa puhuttiin paljon Hélenèstä, nyt keskitytään Françoisiin. Intomielinen totuuden puolustaja ja toimittaja joutuu erikoiseen tilanteeseen, nimittäin valehtelemaan, jopa rakkaalle vaimolleen. Sillä mies ajautuu Ranskan tiedustelupalvelun tehtävään, jossa omien vakooja on saatava pois rautaesiripun takaa Prahasta. Sinne lukijakin joutuu tehtävän myötä. Jos homma ei muuttuisi oudoksi, se olisi ihme, kun tästä perheestä on kyse.
Françoisin pikakoulutuksessa agentiksi hänen on opeteltava muutama lause tsekkiä - ja iloksemme myös suomea!
"- Minkä ihmeen takia?
Asia kuulosti kovin oudolta.
- Koska kukaan ei ymmärrä suomea! Jos te jossakin tilanteessa haluatte häipyä seurasta tai karkottaa jonkun, joka tuppautuu puhumaan, esittäkää suomalaista. Se on varma konsti.
Françoisin oli pakko hymyillä."
Tuttuun tapaansa Lemaitre esittelee joukon kiinnostavia sivuhenkilöitä, kuten tiedustelupalvelun Georges Chastenetin. Louis puolestaan joutuu sydänvaivojen vuoksi sairaalaan. Vivahteita vihaava Sisar Ursule ilmoittaa perheelle, että "isänne juttu ei näytä hyvältä. Ei yhtään hyvältä." (Ja kertoja toteaa olevan hyvä, että sisar on tehnyt nunnalupauksen eikä valinnut psykologian opintoja.)
Kirja on täynnä nopeita käänteitä ja yllätyksiä: koskaan ei voi arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lemaitrelle tyypillinen piirre sekin. Henkilöt joutuvat tekemään päätöksiä vauhdissa, joskus jopa onnistuneesti.
Säteilevä tulevaisuus on Suuri maailma -sarjan kolmas osa, jonka loppu vihjaa seuraavaan, joka on luvassa. Vanhimman aikuisen lapsen, Jeanin, elämästä sarjan lukijat tietävät enemmän kuin kukaan perheenjäsenistä. Mutta tuleeko kaikki jatkossa julki? Miten pärjää Colette ja kuinka hulluksi Geneviève voi tulla? Monia kihelmöiviä kysymyksiä herää.
Lemaitren kirjojen listaus tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti