tiistai 3. helmikuuta 2015

Mutta minä rakastan sinua

Viisikymppisen naisen nahkoihin on sattuneesta syystä helppo asettua, joten Karin Kiurukorven henkilö tuntui pian tutulta, vaikkeivat elämäntilanteemme toisiaan muistutakaan. Karin on avioeronnut historianope, jonka päivät sujuvat jämptisti ja järjestyksessä, illoista puhumattakaan.

Aikuinen tytär asuu kaukana, Karinin seurana ovat uskolliset ystävättäret Irene ja Stina. Kaikki on kunnossa, mutta kun hän törmää Lauriin, kaikki on vielä enemmän kunnossa. Voisiko rakkaus ensi silmäyksellä olla totta?

Kumpikaan ei oikein usko tapahtunutta, etenkään varovainen Karin. Hän ja Lauri ovat suorastaan uskomattoman siloisia, ylikunnollisia.

Onneksi draamassa mukana on herkullinen henkilö Kaari, Lauriin rakastunut työtoveri. Hullaantuneen tai muuten vain hieman hullun Kaarin mukanaolo tuo tervetullutta säröä ja saa aikaan kiusallisia, hassuja ja pelottaviakin tilanteita.

"Rakkaus saa ihmisen kuvittelemaan kaikenlaista, se suistaa mielen kaivoskärryt raiteilta, ja kohta ne laskettelevat ilman jarruja suoraan maan alla aukeavaan pimeyteen."

Mukavan perusteellisesti kirjoitettu kirja: Nuotio ei tyydy pariin toteavaan sanaan, jos asiaa voi selittää syvemmin. Enkä tarkoita nyt tyhjää lörpöttelyä, vaikka sanoja on kyllä paljon, vaan useimmiten aidontuntuista pohdintaa. Näin hän saa tavallisista ihmisistä, aiheista ja tapahtumista kiinnostavaa luettavaa. Ja tietysti tunteista!

"Nämä kaksi ovat onnettomia koska saivat muistutuksen siitä, millaista on olla onnellinen."

Hienoisista ylimaalauksista huolimatta (kuten ne uskomattoman ihanat ystävättäret ja muut siloisuudet) kirjaa oli hauska lukea. Pidin tavasta käyttää tai paremminkin olla käyttämättä sitaatteja. Kertomus on sutjakka ja yhtenäinen, dialogi osa tekstiä. Karin on tarinan minä, muista puhuu kertoja kolmannessa persoonassa. Tarina lämmittää kuin villasukka tai lämmin peitto kylmänä iltana.

Kenelle: Rakkaustarinoita rakastaville, helppoa muttei höttöä viihdettä kaipaaville, kolkyt ja risat -ikäisten parinhakutarinoihin kyllästyneille, tunteita mielellään pohtiville.

Muualla: Suloisen hupsu kuvaus rakastamisen vaikeudesta aikuisena, sanoo Susa. Kirja sulatti Luminomenan sydämen. Krista suosittelee lämmöllä. Ihanan positiivinen, sanoo Mari ATuija viehättyi aikuisten tunnelmatarinasta.

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua. Otava 2015.


4 kommenttia:

  1. Juuri tänään iltapäivällä työkaveri pyysi lukemaan tätä vähän, hän ei osannut yksin päättää pistetäänkö kirja romantiikkahyllyyn vai tavallisiin romaaneihin. Luin alun ja tykkäsin niin paljon että nappasin kirjan mukaan kotiin. Olin koko päivän miettinyt mitä lukisin ensi viikolla kun ääneenlukupiirin aiheena on rakkaus, ja tämähän ratkaisee ongelman.

    VastaaPoista
  2. Vastaus ongelmaasi löytyi näppärästi! Kumpaan hyllyyn ajattelit laittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelen, että sopisi romaaneihin. Ei vaikuta ainakaan kovin kaavamaiselta genreromantiikalta. Ootko samaa mieltä, noin kirjan kokonaan lukeneena?

      Poista
    2. Erja, olen samaa mieltä, hyvä valinta!

      Poista