Hän puhuu pyrkimyksestään "yhdistää objektiivista ja subjektiivista, ammatillista ja henkilökohtaista sekä älyllistä ja aistillista", vaikka tietää, että "jotta potilasta voi hoitaa, hänen täytyy ottaa etäisyyttä". Perustavaksi lääketieteen ristiriidaksi hän sanoo sitä, että "jotta sairautta voi ymmärtää, se täytyy tainnuttaa, kuvata tiettynä hetkenä, saada pysähtymään."
Hän onnistuu kuvaamaan pyrkimystään vaikuttavasti kertomalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan hoitotoimenpiteiden selostamisen lomassa. Ruumiin tärkeimmät elimet käydään läpi luustosta ihoon ja kerrataan sekä niiden toiminta, tieteen ymmärryksen kehittyminen historian saatossa kunkin hoidossa ja jokin olennainen hoitotoimi (leikkaus) sivustatarkkailijan silmin.
Vaikka kirjassa on lääketieteellistä sanastoa, se on taviksellekin ymmärrettävä ja uutta tietoa tuova. Esimerkiksi, Weston kertoo suolisto-osuudessa vatsataudin aiheuttavasta bakteerista, joka sairastuttaa ja tappaa valtavan määrän ihmisiä joka vuosi. Miten nokkela tuo sairaalabakteeriksi sanomamme inha pöpö on ja miten sitä voisi hoitaa nykyistä paremmin, hän pohtii. Lääketiede ei vielä tiedä kaikkea, se käy selväksi kautta kirjan.
"Yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta suolistotutkimuksesta on tehty viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, ja se muuttaa paraikaa radikaalisti suhtautumistamme paitsi normaaliin fysiologiaan myös sellaisiin sairauksiin kuin ahdistus ja masennus, skitsofrenia, autismi, MS-tauti ja ärtynyt paksusuoli."
Lukijana ällistelen kutakin kuvattua elintä, sillä kirjailija nostaa esiin niistä asioita, joita en ole tiennyt tai tullut edes ajatelleksi. Kuten kohdun työteliäs valmistautuminen hedelmöittymiseen vuosikymmenet, joka kuukausi. Kirja vertaa sitä perusteellisiin jouluvalmisteluihin leipomisineen, koristeluineen ja lahjanhankintoineen aina neljän viikon välein. Sitten jäljet siivotaan, ja alkaa uusi valmistautuminen. Eikä unohdeta kohdun yhteiskunnallista puolta, joka tuntuu nykymaailmassa vain heikkenevän naisten kannalta, kun synnyttäminen ja äitiys sysätään itsestäänselväksi naisen päätehtäväksi.
"...kohtu pitää naiset yhä yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja henkilökohtaisesti vankinaan. Kyse ei ole vain naisvihamielisten myyttien purkamisen hitaudesta - hysteriadiagnoosikin poistettiin mielenterveysongelmien hakuteoksesta vasta 1980..."
Sikiön sukupuolen muotoutuminen ei muuten ole uusimpien tutkimusten mukaan lainkaan yhtä yksinkertaista kuin meille on opetettu, kertoo Weston. X- ja Y-kromosomien määrän lisäksi siihen vaikuttavat myös muut kromosomit, hormonit, solutason erot ja koko "geneettinen mosaiikki". Tässä riittää tieteellä vielä tutkittavaa.
"Tämän lajin tiede voi vaikuttaa aika vaikeatajuiselta. Moni saattaa olla myös olla sitä mieltä, että seksiä ja sukupuolta koskevissa kysymyksissä on parasta olla varovainen. Minä en kuitenkaan tunne ketään, joka ei olisi kiinnostunut sukuelimistään joten tutuista asioistahan tässä on kyse."
Keuhko-osiossa puhutaan paljon kemiallisista aseista, joita tiedetään käytetyn jo ennen ajanlaskun alkua, eikä niiden kieltämiseen tepsi mikään kansainvälinen laki. Tosin keuhkoja uhkaavat myös monet itseaiheutetut vaarat, kuten ilmansaasteet. Hiilidioksidin lisääntyminen on laskenut maailman happitasoja. Kirjoittajan mukaan edes savusumun kokemus ei ole auttanut Iso-Britanniaa, vaan siellä koetaan edelleen joka vuosi 40 000 ilmansaasteiden aiheuttamaa kuolemaa, useimmat köyhillä alueilla.
Ja maksa, tuo ihmisruumiin suurin yksittäinen elin! "Muutamalla rivillä on vaikea tehdä oikeutta elimelle, joka suorittaa yli viittäsataa tehtävää. Mutta tunnustan tämän ilomielin, pidän ylistyslauluni lyhyenä ja kiinnitän huomion toisaalle. Minua ei näet niinkään viehätä maksassa sen perusfysiologia, se virtuoositason suoritus johon se hyvissä oloissa kykenee, vaan elimen ainutlaatuinen kyky reagoida vaaraan."
Entä munuainen, rinta, sydän... ja lopulta aivot, joiden "toiminnan ajattelu on vähän kuin yötaivaalle tähyämistä. Ihmiset reagoivat sen suuruuteen eri tavoin." Kaikkien näiden ihmisosien ajattelu alkaa jo tosiaan muuttaa omaakin katsetta kehoon, jota iho pitää kasassa. Miten monimutkainen systeemi se on ja miten määrättömän paljon sen sisällä tapahtuu, vaikkemme kiinnitä siihen huomiota. Ennen kuin on jotain häikkää. Myös kirjailija sairastuu (sydänvaivoja) ja saa siten ei-niin-toivottua omakohtaista kokemusta potilaana olosta.
Kenelle: Kehostaan kiinnostuneille, fysiologiasta tietoa haluaville, pintaa syvemmälle uskaltaville, lääketieteen mahdollisuuksia miettiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti