torstai 19. marraskuuta 2026

Maarit Verronen: Aihela - Jäälintu

Katrin työskentelee kirjojen kanssa, joita hän kääntää jatoniasta suomeksi. Hän pitää Jatoniasta, tuosta pienestä mutta väkirikkaasta maasta, joka on lupaavasti kehittymässä hyvään suuntaan. 

"Olisi ollut niin paljon mukavampaa elää sellaisessa maailmassa, jollaista Jatoniassa unelmoitiin tulevaksi joskus vuosikymmenien kuluttua, ja jollainen jossakin muualla tuntui olevan todellisuutta jo nyt, vaikka ei ehkä kaikille. Se vain ei ollut mahdollista. Oli jatkettava ja ponnisteltava tuon toisenlaisen keskellä."

Mutta tapahtuu suurkatastrofi. Vihamielinen valtioliittymä tuhoaa Jatonian täysin. Menetelmää kutsutaan annihilaatioksi. Satelliittien avulla kohdistetut tuhosäteet hävittävät kaiken iskulle rajatulta alueelta. Vain ne harvat jatonialaiset, jotka sattuvat olemaan poissa maastaan iskun aikana, selviävät. Heihin kuuluu Volag, joka on lapsineen lomamatkalla pohjoisessa Suomessa.  

"Jatonialaiset olisivat pitäneet aivan tavallisena sitä, että jollakin yhtäkkiä oli poliisin tai kuolemaan tai molempiin liittyviä työtehtäviä."

Kielitaitoinen Katrin saa valtiolta tehtäväkseen haastatella selvinneet jatonialaiset kartoittaakseen heidän avuntarpeensa, ja niin hän tapaa Volagin sekä tämän 9-vuotiaan pojan Vozien ja 15-vuotiaan tytön Elsien. He lähtevät samalle laivamatkalle Kemistä Kotkaan. Ja mikä matka siitä tuleekaan! Se muuttaa kaikkien elämän pysyvästi.

Annihilaatio ei pysähdy Jatoniaan, käy ilmi. Myös muita Euroopan maita tuhotaan. Merellä olevat säästyvät hajotukselta, mutta joutuvat hätään. Katrin, Volag ja lapset onnistuvat pääsemään pienelle saarelle, jossa he alkavat rakentaa uutta elämää löytämällään hylätyllä mökillä. Sähkö- ja dataverkot mantereella ovat kadonneet, kuten muukin infra. Ja ihmiset. 

Jokunen on jossain jäljellä, sillä patteriradiosta kuuluu välillä ääniä.

"Kahteen kuukauteen ei muita kontakteja ulkopuolisiin kuin äänet radiossa, eikä niillekään voinut vastata. Siinä ajassa ehtii jo vähän erakoitua, mutta eivät he sentään olleet alkaneet pitää kaikkia muita ihmisiä uhkana. He vain sopeutuivat, huolehtivat omista asioistaan ja antoivat toisten huolehtia omistaan."

Ihailen Maarit Verrosen tapaa kertoa karmeita asioita lakonisesti ja yhdistää tieteisfantasiaa luontevasti arkisiin toimiin. Yhdistelmä on hyytävä, eikä lukijan tukka ole vieläkään laskeutunut kunnolla. Vaikka Verrosen kirjoissa yleensäkin tapahtuu katastrofeja, nyt ote on vielä seikkailullisempi ja kokonaisvaltaisempi. 

Aiemmasta tuotannosta tuttu toistuva hahmo, viisas nainen, on tietysti Katrin, mutta nyt mukana on muita, kokonainen perhe, mikä tuo monipuolisuutta henkilökuvaukseen. Etenkin Elsie on hahmo, jota on kiinnostava ja hieman järkyttävä seurata - hän tuntuu nettiajassa todelta. Elsie ihmettelee aikuisia, jotka määrätietoisesti alkavat haalia ja varastoida ruokaa, polttopuita, kaikkea mitä elämiseen tarvitaan.

"- Te olette ihan outoja. Te ette reagoi normaalisti mihinkään kamalaan.
- Ihan normaalisti reagoidaan, Volag vakuutti. - Sinä olet katsonut liikaa huonoja katastrofielokuvia. Oikeat ihmiset eivät käyttäydy niin kuin niissä käyttäydytään."

Romaanissa kuvataan hengissäsäilymiskeinoja hyvin konkreettisesti, eikä lukija voi olla ajattelematta, että teksti saattaa vielä joskus osoittautua realistiseksi ennusteeksi. Se sisältää runsaasti viitteitä ilmiöihin todellisessa maailmassa, osin verhottuina Verrosen tapaan. Sodat ja asekehitys, huoltovarmuustaidot, netin ja median epäluotettavuus, ihmisen julmuus, mutta myös selviytymiskyky ja halu suojella läheisiä, etenkin jälkikasvua, toisen ihmisen tarve.

Jos tapahtuisi romahdus, jos suurin osa ihmiskunnasta menehtyisi, jotenkin juuri noin voisi tilanne kehittyä: muutamia ehkä selviäisi, taitojensa, tietojensa, onnekkaiden sattumien ja etenkin läheistensä avulla. Hurjaa. Jännittävä ja intensiivisyyteensä vangitseva romaani.

Aiempia Verrosen kirjoja blogissa on runsaasti, muutamasta alla. Mutta ei Karsintavaihetta vuodelta 2008 (blogini on perustettu 2010), jota pidin tätä ennen mahdollisesti Verrosen vaikuttavimpana.

Hiljaiset joet
Varjonainen

Sunfloweria
Muutama lämmin päivä

Maarit Verronen: Aihela - Jäälintu. Aviador 2026. Kannen ulkoasu Satu Enstedt, taitto Saara Hankama.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti