Minulla ja ranskalaisilla ei ole yhtään mitään yhteistä, jos rakkautta punaviiniin ja patonkiin ei lasketa, mutta noin puolen miljoonan kirjan ostaneen ranskalaisen tavoin minäkin pidin tästä kirjasta.Albert Maillard, kiltti, kunnollinen ja numeroiden päälle ymmärtävä nuori mies, joutuu sotaan, tarkemmin sanoen ensimmäiseen maailmansotaan, ja on ihan hilkulla kuolla. Tarina kuitenkin jatkuu, mistä todisteena vihattu kapteeni Pradelle jatkaa Albert-paran vainoamista ja äidin, rouva Maillardin, ääni säksyttää Albertin takaraivossa.
Albertin hengen pelasti Èduard, joka menetti sodassa kasvonsa, enkä nyt tarkoita kuvaannollisesti. Kunniantuntoinen Albert kokee velvollisuudekseen huolehtia kaveristaan siviilissä. Mikä ei ole aivan helppoa. Raha-asiat huolestuttavat, sydämenasiat tykytyttävät, sodan ajan tapahtumat vaivaavat.
Tyylikäs ja taidokas tarina vie lukijan historiaan ja kiehtovaan mielikuvitusmatkaan Pariisiin viime vuosisadan alussa. Tyylikkyys ei tarkoita siloisuutta: parissa kohtaa piti laittaa kädet silmien eteen, kun en millään olisi uskaltanut katsoa seuraavaa lausetta. Vaan jämäkkyyttä oman linjan valinnassa, kielellisessä ja ajalllisessa herpaantumattomuudessa.
Nautinnollista luettavaa, jännittävää, romanttista, kaihoisaa ja terävää. Ei syvästi vaikuttavaa, mutta ehdottomasti tasokasta ajanviettoa ja kunnon juoni, joka alkaa, kehittyy ja päättyy. Henkilöt ovat eläviä, jos eivät ihan todellisia uskomattomine sattumuksineen. Mutta Pariisi on oikea. Ja se sota, etenkin sodan jälkeinen selviytyminen, mikä on hieno valinta kirjan aiheeksi. Olen aina toivonut "sen jälkeen" -kirjoja. Sodan, avioitumisen, suuren kliimaksin... Juuri ne kohdat, joihin moni kirja päättyy.
Lukijan ei tarvitse pettyä missään vaiheessa. Häntä ei jätetä pulaan eikä nolostuteta, tunnelmia herätellään taitavasti. Herkulliset henkilöt ja yksityiskohdat varmistelevat laadukkuuden. Voilà!
Kenelle: Ranskalaisuuden ystäville, himpun historiaa sietäville, juonidraamaa kaipaaville uppoutujille, varmaa lukuromaanivalintaa etsiville.
Muualla: Suketus kertoo kirjasta tarkasti. Tuija kuvaa kiehtovasti kiehtovaa kirjaa ja muistuttaa sodan julmuudesta (kun minä vain viihdyin kirjan kanssa, auts). MarikaOksa uppoutui kunnolla. Leena Lumi katsoo seepianväristä valokuvaa.
Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa. Minerva 2014. Suomennos ranskan kielestä: Sirkka Aulanko.
Hauska lukea, että Näkemiin taivaassa viehätti sinuakin. Sen parissa leijali lukuromaaniviihdytyspilvessä. Esittelet kirjan ihanan ilmavasti.
VastaaPoistaJuuri tuossa pilvessä leijuin. Pilvee nää bloggaajat vaan vetää... Vaikka isoja asioita käsiteltiinkin. Etenkin Albertin äidin ääni takaraivossa huvitti minua, koska omassakin takaraivossani säksyttää välillä joku, jota yritän hätistellä :-)
PoistaMukavaa, että pidit tästä. Todella hieno romaani. Vierastan vähän lukuromaani-termiä, mutta tähän kirjaan liitin se aika automaattisesti. :)
VastaaPoistaLukuromaani ei ole minustakaan hyvä sana, mutta paremman puutteessa käytän sitä, kunnollista synonyymia ei ole keksitty. Vakiintunut jo kuitenkin niin, että kaikki tietävät, mistä on kyse :-) Oikeastaan pelkkä romaani riittäisi tässä, mutta se ei vilauta sitä uppoutumisen ja viihtymisen mahdollisuutta samalla tavalla.
PoistaEnsimmäisen maailmansodan vaiheisiin liittyvät tarinat näyttävät nyt olevan tapetilla. Tämä romaani tuntuu niin hyvältä,että tekisi mieleni tarttua...
VastaaPoistaAihe on pinnalla, sattuneesta satavuotissyystä, luulen. Ja ehkä siksikin, että toinen maailmansota on jo koluttu niin tarkkaan. Nyt mennään historiassa vielä kauemmas. Tartu ihmeessä, vie mukanaan!
PoistaArja, minullakaan ei paljon muuta pitänyt olla miletymystä ranskalaisuuteen, mutta olen muutama vuosi sitten huomannut, että ranskalaiset kirjat uppoavat minuun. Tämä on niin lukijaystävällinen kirja, että tuskin kukaan voi ikävystyä ja silti on laadukasta tarinointia. Lumimies listasi tämän toiseksi parhaaksi heti Sinuhen jälkeen! No, minulla on tokana edelleen Mannin Taikavuori, mutta kyllä minä Lemaitrea enemmänkin lukisin.
VastaaPoista<3
Olen niin vähän ranskalaista lukenut, etten osaa sanoa yleisemmin pitämisestäni, mutta tämä kirja ainakin on mainio edustaja ranskalaisesta kirjallisuudesta. Sinuhe on minunkin ykköseni :-)
Poista