Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi

Kirjailijalla ei ollut onnellinen lapsuus. Seurasi masennusta. Muistihäiriöitä. Ensimmäinen itsemurhayritys teininä. Kun hän oli jo aikuinen, äiti ja vaimo, hän tarvitsi hoitoa ja sai sitä. Pahalta kalskahtavaa sähköhoitoa, jota Ruotsissa kirjoittajan mukaan tehdään eniten maailmassa.

Linda Boström Knausgård kertoo vuosista 2013 - 2017, jolloin hän vietti useita jaksoja sairaalassa. Hän kuvaa tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja arkeaan hoitajien ympäröimänä. 

"Minun sisimmässäni ja koko olemuksessani oli hauraus, minkä takia vietin jonkin verran aikaani näissä paikoissa. Minut oli altistettu sähkövirralle monet kerrat. Minä tiesin hoidosta kaiken."

Hänen miehensä, Karl Ove, totesi avioliiton olevan ohi. 

"Minun täytyy saada hänet tajuamaan, että vain hän haluaa tätä eroa. Eivät lapset enkä minä. Sinun täytyy selittää, minä sanoin. Et voi vain esittää asiaasi ja pitää sitten suusi supussa. Miksen? sinä sanoit. Minä teen kyllä mitä minä haluan."

Lapsia oli neljä. Kirjailija oli juuri julkaissut esikoisromaaninsa, joka menestyi hyvin. 

"Se oli hämmentävää. Menestys ilahdutti minua hiukan kaiken sen pahan keskellä, josta en ollut tietävinänikään."

Aiemmin hän oli julkaissut novelleja. Taitoaan hän ei epäile, hän sanoo kirjoittamisen olevan itselleen helppoa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on sairaus, josta ilmeisesti ei parannuta, ainakin hän itse uskoo niin lehtihaastattelujen mukaan. Kirjan perusteella hänen tautinsa on vakava ja raskas, mutta lapsistaan hän kertoo aina huolehtineensa tunnollisesti ja pelänneensä sähköhoitojen kadottavan tärkeitä muistoja. En tiedä, kävikö niin. Hoidoista oli nähtävästi kuitenkin apua, sillä hän pääsi sairaalakierteestä, jossa hän alkuun pohtii: 

"Vain paskamuistoja ilmoittautui. Lapsuuteni päivät olisin mielelläni unohtanut, mutta arvelin että ne olivat syöpyneet aivokuoreeni. Sinne asti sähkö ei yltänyt. Kuvittelin kaikenlaista. Oli asioista joista en tiennyt mitään. Kuinka käyttäydytään rakkaussuhteessa, kuinka oma elämä rakennetaan ja kuinka tietoja vaalitaan. Mitään en ollut oppinut. Oli hyviä kausia ja huonoja kausia. Huonoja oli tullut yhä enemmän ja hyviä yhä vähemmän. Ennen olin aina noussut jaloilleni kuin itse piru, mutta nykyään elin elämääni kyykyssä."

Kyllä, kyseessä on terapiakirja kirjoittajalle, raskas tarina lukijalle. Tunnelmat tulevat liki ja masennus paiskautuu sakeana silmille. Vaikka kirjailijan tapa kirjoittaa on äärettömän herkkä ja hengittävä, se on samalla viiltävän terävä intensiivisyydessään, jo aiemmin lukemani perusteella. Kuin silmät vangitseva, harvinainen ja hento kukkanen, jota koskettaessa sormeen saattaa tulla viilto. Helppolukuinen mutta ahdistava, kummasti yhtä aikaa. Ainakaan kirjailija ei pelkää avata ajatuksiaan, mutta toivon, että seuraava teos on jotain muusta aiheesta kuin omasta elämästä. Aion kyllä lukea senkin, sen verran hänen kirjoitustapansa kiinnostaa. 

Tapasin sympaattisen oloisen kirjailijan vuonna 2017 HelsinkiLit-tapahtumassa. Kiitin kirjasta, vaihdoimme muutaman sanan (ja hän silitti innokkaan fanin olkapäätä), kuvassa alla. Voi aikoja; nyt kun katson kyseisen vuoden somepäivityksiäni, on ollut ihan hurjasti kirjallisia hulinoita. Litin lisäksi Kirja vieköön -tapahtumien sarja, kirjamessut tietysti Helsingissä ja Turussa, kirjabloggareiden tapaamisia, lähiöilta kirjailijavieraan kanssa, IKIOMA-ensikirjaprojekti, kirjakakkujen nauttimista...  Saas nähdä, tuleeko vastaavaa vuotta vielä, toiveikkaana odotellen (ja vähempikin meno riittäisi)!

Kenelle: Mielenterveysaiheesta tietoa etsiville, masennusta kestäville, erilaisesta kasvutarinasta kiinnostuneille. 

Muualla: Marjatta on ihastunut kirjailijan tyyliin ja kertoo kirjailijan taustoista lisää.

Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi. (Oktoberbarn). Like 2021. Suomennos Petri Stenman.