Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella

Etelä-Korean pohjoisrajalla on pieni lomakaupunki, jossa ei talvella tapahdu mitään. Tyttö, nuori nainen, palvelee asiakkaita pensionaatissa, jossa vieraita on vähän. Puuduttavia päiviä.

"Japanilainen kissa tietokoneen päällä heilutti tassuaan. Aina sama väsyttävä hymy. Ajatella että se oli ollut aluksi minusta suloinen."

Yksi vieraista on ranskalainen sarjakuvapiirtäjä. Mies kiehtoo tyttöä, ehkä myös toisinpäin, sillä tyttö on kaunis ja kiinnostunut piirroksista. He ovat eri maailmoista, kaikin tavoin. 

"- Miksi tulit Sokchoon talvella? - Kaipasin rauhaa. - Valitsit oikean paikan, naurahdin. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään. Ehkä ikävystytin häntä. Mutta miksi minun pitäisi tuntea syyllisyyttä hänen mielialataan tai pitää keskustelua yllä, ajattelin."

Kirjailija kuvaa paikan ja sen horteisen tunnelman kouriintuntuvan karusti mutta tarkasti. Myös dialogi on niukkaa. Tunnen olevani Aki Kaurismäen mustavalkoisessa elokuvassa, mutta Koreassa. Betoninharmailta kadulta kuuluu K-pop, eksoottiset ruuat tuoksuvat, sähköpiikkilanka-aita vartioi Pohjois-Korean rajaa, hiekkaranta on tyhjä.

Ruoka on tärkeää: ainesosat ja valmistus kuvataan huolella. Tyttö vierailee usein äitinsä luona, sillä tämä on yksinäinen. Niin on tyttökin, poikaystävä asuu Soulissa ja työskentelee mallina. 

"- Minulla on vähän säästöjä, jos haluat leikkauttaa itseäsi, äiti sanoo. 
- Olen siis mielestäsi niin ruma.
- Älä ole hölmö, olen äitisi. Mutta kirurgian avulla voisit löytää paremman työpaikan. Niin se kuulemma menee Soulissa. 

Ihan vain ärsyttääkseni sanoin etten ollut ajatellut vaihtaa työpaikkaa. Pensionaatissa tapasi ihmisiä."

Haikean kiehtova kurkistus toiseen maailmaan, jossa kuitenkin on universaalisti tuttua: perusyksinäisyyden tunne, minuuden etsintä, epämääräisten toiveiden ja todellisuuden ikuinen kohtaamattomuus, sukupolvien välit sekä rajat ja raamit, joissa elämme. Kaunis pieni helmi.

Kenelle: Minimalismin ystäville, nojatuolimatkailijoille, tunnelmaan uppoaville, hiljaisuutta arvostaville.

Muualla: Mitä luimme kerran -blogi sanoo kirjan saavan voiman hiljaisuuden ristiriitaisuudesta. "Hieno romaani, kaiken kaikkiaan."

Élisa Shua Dusapin: Sokcho talvella (ranskankielinen alkuteos Hiver à Sokcho). Siltala 2023. Suomennos Anu Partanen.

Kirjailija on yksi HelsinkiLit 2023 -tapahtuman kansainvälisistä vieraista.