Ihan aitoa hömppää, Jane Greenin tyyliin. Himoshoppaajia vakavampaa ja Marian Keyesia pinnallisempaa, mutta pulppuaa mukavasti ja runsaasti, vaikkakin hieman muovisen tuntuisesti. Muistui mieleen keskustelu, jossa Amma lukijoineen mietti äskettäin korkean ja matalan kirjallisuuden eroja.
Tämä kirja ei tarjoa yllätyksiä, vaan seuraa romanttista kaavaa, niin että lukijalla on turvallinen olo. Ei tarvitse pelätä liian suuria mielenliikutuksia mihinkään suuntaan, ei onneksi edes ärsytyksen puolelle. Tietää, että henkilöiden asiat lopulta järjestyvät, jotenkin.
Kirjassa saa juuri sitä, mitä edeltävän tuotannon perusteella kirjailijalta odottaakin. Avioeroavia naisia, uuden odottamattoman rakkauden löytäviä naisia, hankalista miehistä eroon pääseviä naisia, ikääntymisen merkkejä itsessään huomaavia naisia, urheasti raha- ja ihmissuhdehankaluuksissa kamppailevia naisia, joogaavia, kuntoilevia, töissä käyviä naisia - ja vilahtaa siinä muutama mies ja lapsikin.
Tähän voi upota hetkeksi rentoutumisen merkeissä, jos pystyy heittämään vaihteen vapaalle - se ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Tarina soljuu aivojen läpi näkyviä jälkiä jättämättä. Jos tämä olisi musiikkia, se soisi tavaratalon naisten osaston taustamusiikkina.
Jane Green: Kuviot uusiksi. Karisto 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti