Kirjavuosi 2025 oli monin tavoin edellisten kaltainen: kirjoitin blogiin 101 postausta, näyttökertoja oli noin 185 000, suuri kiitos katselijoille ja lukijoille! Lukemieni kirjojen määrää en laskenut, sillä se on ollut vuosia sama, noin 170. Ehkä nyt muutamia kymmeniä enemmän, sillä vapaa-aikaa oli enemmän.
Suosituimmat blogin katselupäivät olivat to 20.2. ja su 14.9. (noin 4 000 käyntiä per päivä), en tiedä miksi, jokin hyvä linkki jossain? Vuoden luetuimmat tekstit olivat historialliset romaanit Ulla Raskilta ja Virpi Hämeen-Anttilalta sekä Annastiina Heikkilältä. Moa Hegrenin ja Sanna Vainion moderneista avioerokirjoista kertova postaus oli kolmanneksi luetuin. Kärkisijoilla olivat myös Jare Tiihosen, Emmi Itärannan ja Liz Mooren kirjat.
Enimmäkseen luin kotimaista uutta kaunoa, kuten aina. Jonkin verran sekaan mahtui vanhempia ja myös englanninkielisiä, kielitaidon kehittämiseksi ja uteliaisuudesta, sillä vanhat brittikirjat kiinnostavat, eikä niitä ole aina suomennettu. Kotimaisia uusia tietokirjoja myös luin aika lailla, ja sopivissa väleissä dekkareita ja ulkomaisia uutuuksia.
Kirjatarjonta oli laaja ja laadukas, tosin kotimaisen proosan kasvanut kirjoitusvirheiden määrä harmitti. Ilmiö koskee muutakin mediaa, kuten Helsingin Sanomia, joten se huolettaa. Kieli elää, mutta perussääntöjen osaamista tekijöiltä on voitava edellyttää, ihan jo esimerkin vuoksi. Luku- ja kirjoitustaidon rapautuessa menetämme osaamispääomaa ja pärjäämistaitoa, eikä se ole pikku juttu pienelle kansalle. Kielestä huolehtiminen näyttää, että lukijoita ja lukemista kunnioitetaan. Että kielellä ja suomalaisuudella on väliä. Että ei ole sama, mitä ja miten kieltä käytämme. Kieliä katoaa, kuten kansojakin, kuten Topias Haikalan hieno kooste suomen kielen kehittymisestä kertoo.
Upeita kielellisiä lukukokemuksia saimme silti. Finlandia-ehdokaslistaan olisin lisännyt Juha Itkosen ja Marisha Rasi-Koskisen teokset sekä pari muuta, mutta niistä lisää Blogistanian äänestyksessä.
Kävin Highcleren kartanossa, Downton Abbeyna tunnetussa. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kaikki oli vielä upeampaa kuin ruudulla, kun yksityiskohtia näki läheltä, paljon pienempää vain! Tekniikka saa ihmeitä aikaan. Talokierroksen jälkeen istuskelin Rosen penkillä. Alin kuva on kylästä, jossa asuivat muun muassa Isabel Crowley ja sarjan lääkäri - hänen asuntoaan esittävässä talossa on normaalisti kylän pikkuinen kirjasto. Kaikki kuvauslokaatiot ovat lähekkäin ja oikeita, asuttuja taloja, jotka ihmiset antoivat sarjan käyttöön.
Kesäkuussa vietettiin somessa dekkariviikkoa postailuilla ja Helsingin Kannelmäessä käynnistyivät kesän kirjakävelyt. Saimme jälleen herkullisia vieraita: kirjailijoista olivat mukana Markus Ahonen, Anu Juvonen ja Topias Haikala sekä kaksoisroolissa järkkääjänä ja kirjailijana Tuija Takala. Kantsun lapsuudestaan kertoi Sir Elwoodin hiljaisten värien Sir Elwood itse, Juha Lehti, joka hurmasi läsnäolijat esiintymistaidoillaan. Ensi kesänä kierrosta uudistetaan uusin kirjoin ja rastein. Jos löydät kirjan, joissa Kannelmäki mainitaan, kerro, niin otetaan mukaan! Lisätietoa netistä nimellä Kirjojen Kannelmäki.
Piipahdin kesän alussa Porvoossa Runebergin kodissa, ennen näkemätön ja kiva kirjallinen kohde sekin!
Heinäkuussa luettiin naistenviikon haasteeseen (luin neljä) ja puolivuosittaiseen klassikkohaasteeseen (tammikuinen tässä).
Kesällä etkoiltiin Helsingin kirjamessuja, huippukivoja tapahtumia! Osallistuin muutamaan: Lönnrotin patsaalla kauniissa kesäillassa kuuntelemalla Ville Blåfieldin haastattelevan kirjailijoita Tiina Tuppurainen, Heidi Airaksinen ja monia muita, toisessa tapahtumassa oltiin Rosebudissa, jossa kirjamessujohtajat Turusta, Tampereelta ja Helsingissä kertoivat tulevista messuistaan.
Helsingin Kumpulan lippakioskilla pidettiin omat pienet mutta vetävät kirjamessut. Kesäinen, tunnelmallinen tapahtuma sekin, eka kertaa osallistuin. Pääsin yhteiskuvaan kirjailijoiden Marjo Niemen ja Eeva Turusen kanssa.
Lokakuussa kävin Turun kirjamessuilla kolmena päivänä. Logomon toimivuutta messupaikkana oli kiva testailla. Raportit löytyvät erikseen.
Ja vuoden kirjallinen päätapahtuma, Helsingin kirjamessut, keräsi ennätysyleisön ja onnistui hienosti kaikin puolin. Somettajat saivat käyttöön suuren lavan, jonne järkkäiltiin paljon ohjelmaa, ja yleisöä oli paljon. Itse osallistuin vain ideointivaiheessa ja yleisönä, joten suuri kiitos varsinaisille organisaattoreille!
Vuoden mittaan luuhasin tuttuun tapaan kotimaisissa kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Vihdoin sain vierailtua Pasilan kirjavarastossa, jonne kirjastoista poistetut mutta säilyttämisen arvoiset kirjat ja lehdet kootaan kokoelmiksi. Siellä törmäsi vanhoihin tuttuihin ja sai uppoutua tutkimaan osin jo mennyttä maailmaa, mahtava ja hauska paikka.
Julkkareita ja kirjailijahaastatteluja oli myös mukavasti, lähikirjastoissa kävivät mm. Kari Hotakainen, Anna-Kaari Hakkarainen ja Mariia Niskavaara, joita haastatteli Tuijata (kuvassa vasemmalla, oikealla Mariia), sekä Satu Rämö, jonka menestys kirjamyynnissä on ilmiö!
Jani Saxellin kirjoitus- ja lukuopas Aiheiden kirja julkistettiin Rosebudissa, Sinikka Vuolan ja Päivi Koiviston Kirjoita vuosi! samaan opassarjaan kustantajan tiloissa. Molemmat hyvää luettavaa paitsi kirjoittajille myös paljon lukeville.
Kuopion vuosittainen Kirjakantti kutsui. Amma eli Aino-Maria Savolainen (kuvassa oikealla) ahkeroi haastattelijana, vierainaan paikallisia kirjailijoita, kuten pitkän ja monipuolisen kirjailijauran tehnyt Marja-Leena Tiainen ja Kirsi Pehkonen (nuorten kirjoja, Jylhäsalmi-sarja), ja kaukaa Hämeenlinnasta junalla matkannut Juha Itkonen (kuvassa vasemmalla). Itkosen suvun juuret luikertavat Karjalasta Savoon, Leppävirralle (sama paikka kuin omat juureni) ennen nykyistä Hämettä. Viihtyisä, rento tapahtuma pääkirjastolla, kannattaa käydä jos paikoille osuu tai itsensä osuttaa marraskuussa. Näin muun muassa (ainakin minulle) ensimmäisen tanssitulkatun kirjailijahaastattelun, joka oli upea ja hauska!
Jane Austenin syntymän 250-vuotisjuhlia juhlittiin postauksin ja tapahtumin. Oodin Kino Reginassa kuuntelin kiintoisan asiantuntijoiden keskustelun, mikä toi lisää tietoa. Oikealla suomentaja Kersti Juva.
Lopetan vuoden sielunmaisemaani järven rannalle mökillä, jossa tapahtuu paljon lukemista. Uutta vuotta, uusia kujeita ja kevättä odotellessa hyvää, onnellista ja kirjaisaa vuotta 2026 sinulle!
