Blogistanian Finlandia 2015 -voittajat

Kirjabloggaajat äänestivät vuoden 2015 parhaat kotimaiset kirjat.

Ylivoimainen voittaja on Laura Lindstedt ja Oneiron.
Tuo tekstillisiä äärirajoja ja lukijan aivohermojen virtapiirien kauimmaisia säikeitä koskettelevä teos on ensimmäinen, jonka bloggaajat äänestävät samaksi ykköseksi kuin Finlandia-valitsija.

Blogistanian Finlandia -äänestykseen osallistui 41 blogia (viime vuonna 42). Yhteensä ääniä sai 47 kotimaista kirjaa (51). Olisiko tämä noin puolet kaikista julkaistuista kirjoista? Paljonko kotimaisia kirjoja julkaistiin viime vuonna, en löytänyt tietoa mistään, mutta mutu-arviona arvioisin, että noin satakunta. Edit, ups, tämä jäi päivittämättä; oikeasti kirjoja julkaistaan Suomessa vuodessa yli tuhat, kuulin, mutta ymmärtääkseni se sisältää ainakin lastenkirjat myös, aikuisten kaunojen määrä edelleen arvoitus.

Äänestyksessä sai antaa kirjoille 1–3 pistettä, ja pisteitä kertyi yhteensä 253 (viime vuonna 270). Keskimäärin ääniä tuli tänäkin vuonna vähän yli viisi kirjaa kohden. Mukavasti hajontaa, ja moni kirja sai ansaitun maininnan: yli puolet äänestetyistä kirjoista sai ääniä vain yhdeltä bloggaajalta.

Oneironin johto on selkeä, sekä pistemäärässä että sijoituksessa 1-3. Sitä äänesti parhaaksi kirjaksi 12 bloggaajaa ja se sai ääniä seitsemältätoista. 

Yli kymmenen ääntä keräsivät seuraavat kirjat (linkit omiin postauksiini, muita löytyy google-haulla kirjan nimi + sana blogi):

Laura Lindstedt: Oneiron, 42 pistettä

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, 29 pistettä

Katja Kettu: Yöperhonen, 23 pistettä

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 15 pistettä

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat, 14 pistettä

Blogistanian Finlandia on valittu vuodesta 2011 alkaen. Aiemmin Blogistanian Finlandialla on palkittu Anni Kytömäen Kultarinta, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Aki Ollikaisen Nälkävuosi ja Katja Ketun Kätilö.

Kirjaesittelyt

Oneiron:

”Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.” - Kirjakaapin kummitus, http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi

”Oneironissa Lindstedt ammentaa laajoista kulttuurisista laareista ja uudelleenkirjoittaa meille tuttuja ilmiöitä.”- Reader, why did I marry him, http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/

”Huumaava Oneiron todella onkin, mutta keskeisenä oleva ruumiillisuus juurruttaa lukijansa reaalimaailmaan ja antaa hänelle elämän kokoisen, ajatuksia herättävän matkan toisennäköisiin ihmiskohtaloihin ja tuonpuoleiseen.” - Yöpöydän kirjat, http://kirjakissa.blogspot.fi/

Kudottujen kujien kaupunki:

”Itärannan luoma toisenlainen todellisuus on kerrassaan kiehtova arvoituksineen.” - Kirjakaapin avain, http://kirjakaapinavain.blogspot.fi

”Kudottujen kujien kaupunki sisältää satuihin, saagoihin, taruihin, mystiikkaan, tulevaisuuteen, menneisyyteen ja luontoa koskeviin uhkakuviin sisältävän hienon fantasiatarinan, joka lunastaa paikkansa laadukkaiden klassikkokirjojen piirissä.” – Kirjasähkökäyrä, http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/

Yöperhonen:

”Ketun huikea mielikuvitus ja huolella tekemä taustatutkimus takaavat upean lukukokemuksen.” - Kirsin kirjanurkka, http://www.kirsinkirjanurkka.fi/

”Tarina runnoo itsestään jäljen lukijaan ja imaisee tämän mukaansa likaiseen, synkkään ja salaisuuksia vellovaan maailmaan, jossa pilkehtii myös ystävyyden ja rakkauden kauneutta." - Kannesta kanteen, http://www.kannestakanteen.com

Mikä sinun mielestäsi oli viime vuoden paras kotimainen kirja?


Kaikki bloggaajilta ääniä saaneet kirjat (aakkosjärjestys etunimen mukaan):

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja

Anneli Kanto: Pyöveli

Antti Tuomainen: Kaivos

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Heidi Köngäs: Hertta

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

Jaakko Markus Seppälä: Lemen

Jenna Kostet: Marrasyöt

Johan Bargum: Novelleja 1965-2015

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät

Kaari Utrio: Paperiprinssi

Kaj Korkea-aho: Paha kirja

Kari Hotakainen: Henkireikä

Karo Hämäläinen: Yksin

Katariina Souri: Valkoinen varjo

Katja Kettu: Yöperhonen

Kristian Blomberg: Valokaaria

Laura Lindstedt: Oneiron

Leena Krohn: Erehdys

Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi

Miina Supinen: Mantelimaa

Mikaela Strömberg: Sophie

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

Minna Finstad ja Sari Salminen: Onneksi tänne saa tulla kännissä

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Paula Havaste: Maan vihat

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Pentti Haanpää: Kauneuden kirous

Pentti Lassila: Armain aika

Petri Tamminen: Meriromaani

Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto

Ricky Tähtisilmä: Pyrypallo

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

Vuokko Sajaniemi: Pedot

Sinä inspiroit minua

Hyppää inspiraation lähteeseen!

Kiitos Tuijalle (ja aputyttö Almalle), joka kirjoitti kauniisti blogistani yhtenä inspiroijistaan ja haastoi minut puolestani nimeämään kolme blogia, joita pidän inspiraationi lähteinä.

Tämä on kaunis ja hyvä haaste monin tavoin. Bloggaaja janoaa palavasti palautetta, eikä mielestään koskaan saa sitä tarpeeksi. Siksi huomio, etenkin myönteinen, ja maininta perusteluineen lämmittää, innostaa ja motivoi jatkamaan. Kerrassaan inspiroivaa! Mutta otan oikein mielelläni vastaan myös rakentavia kehitysideoita, kun sellaisia tulee mieleen.

Olin aiemmin kierrättänyt I love your blog -tunnuksen viidelle blogille, joita seuraan ja seison tomerasti silloisten sanojeni takana edelleen. Niiden ammattimaisella mutta persoonallisella otteella kirjoitetut jutut ovat ehdotonta luottolukemistani. Myös Tuijan itsensä blogin voisin hyvin lisätä listaan tai nostaa inspiroijakseni.

Mutta valitsen nyt eri nimiä, jotta saan esille myös muita. Valinnanvaraa nimittäin on: pelkästään Kotimaiset kirjablogit -fb-yhteisössä on reilu puolitoistasataa blogia (tarkka määrä juuri nyt on 157), eivätkä siellä ole kaikki kirjablogit - jos nyt rajaudun vain sellaisiin, vaikka haaste voisi sisältää myös muiden alojen blogeja.

Inspiraationi lähteitä ovat Taikan Kirjasfääri, Linnean Kujerruksia ja Norkun Nenä kirjassa.

Kirjasfääri kirjoittaa nasevasti, näpäkästi ja nokkelasti kirjoista ja kirja-alasta. Emme juuri lue samoja kirjoja, mutta Taikan huumorilla ja omalla persoonalla maustettua tekstiä on aina hykerryttävän hauska lukea, sillä niissä on pointtinsa. Ammattimaiset, journalistisia periaatteita kunnioittavat postaukset eivät hölötä tyhjää, vaan nostavat esiin terävästi puheenaiheita ja alan ilmiöitä (kyllä, kirjamessukengät ehdottomasti kuuluvat näihin) ja antavat mietittävää, jopa näennäisen pinnallisuuden alta. Herkullisia kolumneja, joiden ajankohtaisuus, asiantuntemus ja rohkeus insipiroivat minua.

Kujerruksia kertoo kahdesta suuresta kiinnostuksen kohteestani, kirjoista ja teatterista. Eihän sellaista voi vastustaa, varsinkin kun arviot on kirjoitettu asiantuntevasti, suurella intohimolla ja kauniisti perustellen; etenkin teatteri jos mikä vaatii henkilökohtaista näkemystä ja kannanottoa, sillä kyse on elämyksestä, joka on kaikille erilainen. Silti Linnean postauksista saa hyvän käsityksen siitä, millaisesta esityksestä kulloinkin on ollut kyse. Menisinkö katsomaan?

Linnea maustaa juttunsa visuaalisuudella; teatteriesityksistä saa hienoja kuvia valmiina, mutta hän käyttää myös osuvia omia kuvia, ja kuvankäsittelykin on hallussa, kuten Amman lukuhetken tämänvuotisen Copycat-kilpailun menestykkäästä toisesta sijasta voi päätellä. Upeaa työtä. Inspiroidun.

Norkku viettää suuren osan ajastaan nenä kirjassa, sillä postauksia ilmestyy niin tiheään tahtiin, että hengästyttää. Aina kun kaipaan kirja-arvioita luettavaksi työmatkan tylsyydessä tai muualla, jossa aikaa on vain se pieni hetki, kurkkaan, mitä Norkku on lukenut. Ja joka kerran sieltä löytyy uusi arvio! Norkku ei petä koskaan. Kirjamakumme ei ole yhteneväinen: Norkku lukee niin laajasti ja myös paljon englanniksi, että useista kirjoista en ole kuullutkaan, mutta siksi juuri se inspiroikin. Se muistuttaa siitä, miten paljon kirjoja oman lukemisen ulkopuolelta löytyy. Kiitos Norkku!

Taika, Linnea ja Norkku! Teidät on haastettu. Nimeä kolme sinua inspiroivaa blogia - ne voivat olla muitakin kuin kirjallisia - ja kerro siitä postauksella. Mutta tämä on ehdottomasti vain ehdotus, ei pakollinen suoritus (ja saattaa olla että olette jo osallistuneetkin tähän). Inspiroivia postauksianne eri aiheista odotellen joka tapauksessa.

Vuoden lukuhaasteet

Suhtaudun maltillisesti lukuhaasteisiin, joita blogistaniassa liikkuu, vaikka ne ovat toinen toistaan kiinnostavampia. En halua kahlita lukemistani. Ja usein huomaan herkullisen haasteen vasta, kun sen aika jo umpeutumassa (sama juttu kuin lehdissä tai tv:ssä, joissa yleensä huomaan tärkeän sarjan kohdassa 14/16).

Mutta Suketuksen haaste kolahti heti. Sotakirjat! Laji, jota ikinä en lukisi! Itsehuijaus hälveni, tietoisuus laajeni. Olen kenraali! Tosin osa kirjoista on vähän siinä ja siinä; esimerkiksi Kultarintaa en miellä sotakirjaksi, vaikka sota vaikuttaa tapahtumiin vahvasti. Mutta listasin, koska näin muiden niin tehneen. Toisaalta pari aiheeseen jotenkuten sopivaa saattoi jäädä listaamatta, joten tilanne lienee tasapeli. Esimerkiksi Kissani Jugoslavia kertoi sodan jaloista muuttaneista. Monta todellista sota-aiheista kirjaa kuitenkin luin, ja se oli hieno ja opettavainen matka. Kiitos Suketus!

1. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet.
2. Anu Leskinen: Petojen aika
3. Niilo Lauttamus: Korpipartio
4. Niilo Lauttamus: Saappaat edellä
5. Jenni Linturi: Malmi, 1917
6. Markus Zusak: Kirjavaras
7. Kate Atkinson: Elämä elämältä
8. Sarah Waters: Yövartio
9. Kjell Westö: Kangastus 38
10. Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki!
11. Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri
12. Anni Kytömäki: Kultarinta 
13. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
14. Jani Saxell: Sotilasrajan unet
15. Sirpa Kähkönen: Graniittimies
16. Tanja Pohjola: Lintu pieni 

Tuulevin Italia-haasteen kanssa kävi köpelömmin. Tulos: nolla luettua kirjaa. Luulin Italian innostavan Helsingin kirjamessujen teemamaana olon vuoksi, mutta ei. Ohi meni, sori! Pari aiheen kirjaa on yöpöytäpinossa, ei luetuissa. Mutta jonain päivänä. Haaste oli silti hyvä, ja monta herkullista kirjaa siihen löytyisi.

Saksalaisten kirjailijoiden lukuhaaste oli itse asettamani, koska olin menossa Frankfurtin kirjamessuille. Muutama jopa tuli luettua - päähuomio messuilla ja niiden liepeillä keskittyi kuitenkin Suomen ja suomalaisen kirjallisuuden näkyvyyteen.

1. Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
2. Wolfgang Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
3. Erich Maria Remarque: Musta obeliski

Lisäksi oli Karo Hämäläisen mainio Marraskuun lukuhaaste, 30 sivua kaunoa päivässä. Olen blogannut marraskuussa kahdeksasta kirjasta, joiden yhteissivumäärä on 3 361. Tällä määrällä päivätahti on ollut 112 sivua, mikä kuulostaa aika realistiselta. Reilu tunti päivässä. Eli haaste selätetty, odotetusti lukutoukalle. Haasteen juju olikin se, että muistutettiin (ilmeisen onnistuneesti) vähemmän tai ei lainkaan lukevia tästä hyvästä harrastuksesta, ajanvietteestä ja sivistymisen tavasta.

Oikeastaan on aika kiva, kun on jokin tietty teema, jota lukemisessa seurata. Mutta liian monta niitä ei näköjään pidä olla. Kirjan vuosi 2015 tuo paljon mahdollisuuksia. Meillä on jo Karon uusin haaste, Lukurauhan päivä, kalenterissa. Ja haasteen voi asettaa vain itselleen, jos kimppatoiminta ei innosta. Mitähän keksisi? Ensi vuoden haasteita jännityksellä odotellen.

Helsingin Kirjamessut - mitä jäi käteen?

Kolmen täpötäyden päivän messuaminen riittää messu- ja kirjahullullekin. Lauantaina keskityin pariin tapahtumaan, sunnuntain lepään (ja luen!).

   


Bonnier - eli suomeksi WSOY ja Tammi - esittelivät kirjabloggaajille liudan kirjoja ja kirjailijoita. Tapasimme Sinikka Nopolan, Maritta Lintusen, Jari Järvelän, Riina Katajavuoren sekä peräti ulkomaisia vieraita: Paolo Giordanon Italiasta (kuva alla, haastattelijana Ella Kanninen) ja Kim Leinen Norjasta, joka asuu Tanskassa ja vietti välillä 15 vuotta Grönlannissa. Molemmat minulle uusia nimiä. Giordanon Alkulukujen yksinäisyys on vielä lukematta, mutta täytynee ottaa listalle, kanssabloggareiden suosituksesta. Leine voitti 2013 Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon, ja Ikuisuusvuonon profeetat on nyt päässyt Keltaiseen kirjastoon, joten odotukset ovat suuret.

Jari Järvelän (alla) uutuuksineen Särkyvää oli minulle ensimmäinen kirjailijan kirja ja todella myönteinen tuttavuus, niin kirjana kuin henkilönäkin. Minulla oli hieman väärä käsitys hänen tyylistään, mutta nyt se tuli oikaistua. Maritta Lintusen Hulluruohola on niin kaunis kirja, ettei se voi olla huono. Arvio seuraa, kun kirja on luettu.

Riina Katajavuoren Wenla Männistön olen pikaisesti lukenut, mutta kuten upea, innostunut ja monipuolista kielitaitoaan käyttämään päässyt emäntämme Ella Kanninen sanoi, se ei ole helpoin luettava ja ehkä aukeaa paremmin toisella lukukerralla, kun hienoudet alkaa hoksata. Idea on Aleksis Kiven tuominen tähän päivään: Jukola Bros asuu hottis-Wenlan naapurissa, ja kaikki veljekset (tai melkein) ovat nuoruutensa huippukukoistuksesta (lue: fyysinen muoto on muuttunut tytöstä naiseksi) nauttivaan Wenlaan ihastuneita. Seitsemän veljestä tänään, Wenlan silmin. Mainio toteutus, mainio valinta opettajille Kiven opettamiseen. Kuulin, että teatteriesityksiä ollaan jo tekemässä kirjan pohjalta, mikä ei liene äärettömän vaikeaa, sillä kirja itsessään on lähes teatterimainen esitys.

Muualla: Kirjakko ruispellossa -blogin arvio.

Muuta tapahtunutta: Sinikka ja Tiina Nopela signeerasivat kirjan kummitytölleni. Tiedän, että 10-vuotiaan mieli räjähtää... Että ihanko oikeasti ne, jotka on tehneet Risto Räppääjät? Sinikka Nopolan mukaan heidän aikuistuotantonsa on lapsikirjallisuutta suurempi, mutta on ikäpolvikysymys, mitä kukakin laajasta tuotannosta muistaa. Yhteistyö parin kesken kuulemma sujuu, vaikka se välillä katkaistaan railakkaaseen riitaan illalla. Ja aamulla toisen puhelin pirisee, että mulla ois idea... Kuten vaikka Risto Räppääjä ja Sevillan saituri, eikö ois hyvä? Rampen, Eilan ja Likan edesottamuksia on nyt kerätty yksiin kansiin. Aiheesta rävähtää leffateattereihin joulukuussa myös elokuva, ihan omalla draamaallisella käsikirjoituksellaan, ei kirjan tarinoista. Pääparia esittävät Pirkka-Pekka Petelius ja Heidi Herala, ja mukana on muitakin kovia nimiä, kuten Eila Roine ja Riku Nieminen.

Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS esitteli toimintaansa ja kirjojaan. Valloittava Eva Wahlström on tehnyt kirjan viidestä viime vuodestaan, johon mahtuu paljon: lapsen syntymä, Evan hengenvaarallinen sairastuminen, parantuminen ja taistelu takaisin maailman huipulle. Taisteluhenkeä ei Evasta puutu, eikä rakkautta liikuntaan. Urheilussa on silti pimeitä puolia, ja tämän kahtiajaon hän haluaa kirjassa tuoda esiin. Nuorten ja muidenkin on hyvä tietää, mistä on kyse, kun urheilemaan lähdetään tosissaan, hän sanoo.

SKS on yllättänyt kirjapiirit aihevalinnallaan, mutta lukijan kannalta kustantaja ei ole kiinnostavin pointti eikä sanele lukuvalintoja, vaan kirjan aihe ja kiinnostavuus. Suomen vanhin kustantamo SKS sanoo kustantavansa alkuperäisen aatteen mukaisesti kirjoja, jotka edistävät suomalaista kulttuuria (näköjään myös urheilu lasketaan kulttuuriksi). Tieteen popularisoinnissa kustantamo on omaa lajiaan, ja aihekirjo on huikea! Linnunpöntön rakentamisohjeista taidekirjoihin, ja kaikkea siltä väliltä. Lempiteesini on, ettei maailmassa ole olemassa asiaa, josta ei olisi tehty kirjaa. SKS todentaa tätä osaltaan hienosti. Monet tietokirjat syyhyttäisivät lukemaan, mutta aikaa on aina liian vähän. Ainakin Kännykän historian aion lukea ja blogata, sillä se koskettaa omaakin työhistoriaani.

Mitä messuilta jäi käteen? 

Kasa kirjoja, osa lahjoiksi ostettuna, muutama omaksi, osa bloggarimateriaalina. Väsynyt ruumis, iloinen mieli. Innostavia ja ilahduttavia tapaamisia niin kirjailijoiden, bloggaajien kuin messuyleisön kanssa. Erityisen mukava oli huomata myötäsukainen kiinnostus bloggaajiin. Nimilappu rinnuksissa sain monta kontakteja; lukuvinkkejä, kommentteja kirjailijoilta ja kirja-alan ihmisiltä sekä messukävijöiltä, bloggariksi aikovalta... Eräs herra kysyi syytä messuillaolooni. Vastasin olevani kirjabloggaaja. "Aijaa, luokkaretkellä", riemastui hän. Kuulostaako sana 'kirjabloggaaja' sopivissa olosuhteissa luokkaretkeltä? En myöntänyt olevani opettaja, koska en ole, joten keskustelu tyrehtyi siihen. Oletan kaverin esiintymisen perusteella, että hän ehkä vieraili ahkerammin Viinimessujen puolella.

Monia tuttuja ja tärkeitä ihmisiä työelämän varrelta myös tuli messuilla vastaan Myös Frankfurt-tuttuja, joiden kanssa vertailtiin kokemuksia. Bloggaajapisteellä annoin kirjavinkkauksia ja tapasin kollegoita, kuten Kaisan ja Marian alla.

Sastamalan Pukstaavilta ostin Kirsin vinkistä huipputuotteen: kirjoihin perustuvan sanaristikkokirjan! Keski-ikäisten lempiharrastukset yhdistyvät, tuskin maltan odottaa ristikoiden ratkomista. Vaan raaskinko tuhria hienoa kirjaa? Sitä voi tilata Puukstaavilta, sillä - sori vaan - ostin viimeisen kappaleen, hinta 15 e.

Yksi kohokohtani: tapasin suuresti fanittamani Eeva-Kaisa Arosen (alla). Hänen kirjansa Kallorumpu ja uusin Edda ovat niin tajunnanräjäyttäviä, että niiden yhdistäminen oikeaan, elävään ihmiseen tuntuu vaikealta. Kerrankin kirjailija itse jää kirjojensa taustalle - vain tarpeeksi pyörryttävän vahva kirja toimii näin.

Lauantaina messuilla mutta minulta ohi menneitä olivat myös Erik Axl Sund (onko ne pari?), Apulanta ja Henkka Hyppönen. Näkemättä jäi myös Minttu Harjanne, vaikka sattuneesta (lapsenlapsisesta) syystä olen hyvin tutustunut hänen tuotantoonsa. Harjanteen Minttu on syntynyt jo 1978! Samoin ohjelmassa oli Antero Raevuori vaikuttavalla kirjallaan Helsingin pommituksista 1944,

Sirpa Kähkösen haastattelu kirjasta Graniittimies oli kuulemma kehno, mutta kirjailija itse loisti. Hietakehdon lukeneena ja Kähköstä muualla kuulleena uskon tämän täysin; hän on ammattilainen. Kirjoissaan hän yhdistää tarinan ja historialliset tapahtumat luontevasti ja lukijaa huomaamatta sivistäen, ei sormella osoittamalla opettaen tai arvottaen.

Loppupäivästä aloin olla puhki ja eksyillä käytävillä, joita olen tallonut parikymmentä vuotta. Mutta vielä on pakko sanoa, että messujen yksi paras anti ovat kirjabloggaajat, joista jokainen kertoo kirjoista omalla tavallaan ja siten laajentaa lukemista. Ja miten hauskaa kuulla ja harrastaa kirjapuhetta, joka on ainoa kieli, jota näinä päivinä ymmärsin. Tapasin ainakin seuraavat:

http://ammankirjablogi.blogspot.fi/ 
http://bookingitsomemore.blogspot.fi/ 
http://suketus.blogspot.fi /
http://hdcanis.blogspot.fi 
http://ilsela.blogspot.com/ 
http://lukeminen.fi/blogit/kirjallisena-minna/
http://kirjasfaari.fi  Katsokaa myös Areenan haastattelut messuilta!
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/ 
http://kristankirjat.blogspot.fi / 
http://pigeonnaire.blogspot.com / 
http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/ 
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/
http://morrenmaailma.blogspot.fi/ / 
http://nenakirjassa.blogspot.fi/ 
http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/ 
http://poplaari.blogspot.com 
http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/
ttp://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/ 
http://sbrunou.blogspot.fi/ 
http://sarankirjat.blogspot.fi/ 
http://sininenlinna.blogspot.fi/ 
http://sivukirjasto.blogspot.fi/ 
http://tarinoidentaikaa.blogspot.fi 
http://tarukirja.blogspot.fi/ 
http://tuijata.wordpress.com/  

Lukekaa, ihmiset, kirjoja. Sillä on yllättäviä vaikutuksia. Kirjajuttujen ja blogien lukemisen vaikutus voi olla yhtä yllättävä (saattaa aiheuttaa jopa 74 % tuuheampaa lukemista). Ja kirja-alankin on elettävä; ostavat asiakkaat varmistavat sen, että saamme jatkossakin laadukasta luettavaa omalla äidinkielellämme. Myös kirjastolainaukset auttavat tässä. Kustantaminen on aina kaupallista toimintaa, ja ala saa myös uusia muotoja, kuten Lukulamppu osoittaa.

Lopuksi vielä pari tunnelmakuvaa. Haastateltavina Nura Farah (Aavikon tyttäret), vuoden esikoiskirjapalkinnosta tosissaan kisaava lupsakka Tommi Kinnunen (Neljäntienristeys) sekä Meri Kuusisto "vauvoineen" (Amerikkalainen).

 

 

Bongaa bloggarit! Kantsun kirjasto 30.9.

        

Kannelmäen kirjasto järjestää kirjablogiaiheisen keskustelutunnin tiistaina 30.9. klo 18.

Tuija Takala (oik.) blogista Tuijata. Kulttuuripohdintoja.  ja minä kerromme harrastuksestamme.

Kirjabloggaamisesta

Arja: Alun perin blogini piti kertoa elokuvista, teatterista ja mistä vain - kunnes tajusin realiteetit. Kirjat ovat minun juttuni. Blogista tuli lukemisen erottamaton lisäosa ja huonon muistin tuki. Ajatukset kirjasta säilyvät tallessa, ja olen aina pitänyt kirjoittamisesta.

Tuija: Minulle kirjabloggaaminen on elämänikäisen lukuharrastuksen lisämauste, väylä pohtia kirjakokemuksia. Joukossa on joskus juttuja taiteesta, draamasta ja musiikista. Jaan kirjavinkkejä ja saan niitä muilta, se on lisäbonus.

Arja: Aloin itse myös etsiä kirjasuosituksia blogeista, kun lehdissä kirja-arvosteluja on aika vähän. Bloggari ei korvaa ammattikriitikkoa, mutta jos lukee paljon, jostain on hyvä saada tietoa siitä, mitä kannattaisi lukea.

Miten kirjoitamme?

Tuija: Blogeja välillä parjataan juoniselosteista ja hehkutuksesta. Minusta blogeissa todella vaihtelevalla tavalla tartutaan luettuun, yleistää ei voi.

Arja: Se onkin blogien suola; jokainen pitää niitä omalla tavallaan. Lukijana kannattaa etsiä blogeja, josta itse saa eniten, koska valinnanvaraa on. Minä pyrin kertomaan kirjan herättämistä ajatuksista, myönteisistä ja myös kielteisistä, liittyvätpä ne kirjan sisältöön, aiheeseen tai tekstin tasoon. Otsikoinnissa käytän kirjan nimeä, jotta postaus olisi helpompi löytää. Lisäksi käytän kirjan kansikuvaa. Tietysti pyrin lukemaan sellaisia kirjoja, joista luulen pitäväni. Siksi painotus on myönteiseen suuntaan.

Tuija: Pyrin perustelemaan innostukseni, ja perustelen myös, miksi jokin juttu lukemassani kirjassa ei nappaa. Juonesta kerron joskus jopa vähemmän kuin kirjan mainostekstit. Otsikoin ja rakentelen postaukseni vapaasti, minulle ei ole niissä tiettyä sapluunaa. Luetun tunnelma vaikuttaa omaan kirjoittamiseen. Sen mukaan otan myös itse kirjakuvat – kuvaaminen on minulle lisäpiriste.

Arja: Tunnelma on tärkeä – jokin kirja vie mukanaan ja joku ei. Nimenomaan siitä pyrin sanomaan jotain. En anna kirjoille tähtiä enkä tee rankkausta, sillä hyvin erityylisiä kirjoja on minusta mahdoton verrata. Mo Yang vastaan Arne Nevanlinna? Antti Heikkinen vastaan Paul Auster?

Lukemisesta

Arja: Luen kaunokirjallisuutta, muistelmia ja tietokirjoja. Romaanissa monikerroksinen tarina, joka jättää lukijalle mielikuvituksen varaa, on parasta. Suomalaisista uutuuksista ilahdun erityisesti. Meillä on hienoja kotimaisia kirjailijoita, mistä olen todella iloinen.

Tuija: Minä luen eniten kaunokirjallisuutta ja etenkin proosaa. Tarinat ja ihmiskohtalot vetävät puoleensa. Odotan hyvältä proosalta kerronnalla ja henkilökuvauksella säväyttämistä. Jokusen runo- ja tietokirjan luen vuosittain. Postailen myös selkokirjoista.

Kuluvan vuoden kirjasuosikeista

Tuija: Olemme lukeneet kuluneen vuoden aikana aika paljon samoja kirjoja. Ainakin Donna Tarttin Tiklistä innostuimme molemmat. Siinä sekoitetaan häpeilemättä ja viihdyttävästi eri lajityyppejä.

Arja: Tikli ja Donna Tartt ovat huippuja! Niitä, joihin voi uppoutua kuin lapsena Anna-kirjoja ja Viisikoita lukiessa.

Tuija: Kate Atkinsonin Elämä elämältä teki myös suuren vaikutuksen. Mahdollisten maailmojen luominen antoi ajateltavaa. Kirjan teema ja rakenne yllätti, siksi ilahdutti.

Arja: Pidän näistä vähän kokeilevista kirjoista: ei niitä aina jaksaisi lukea, mutta välillä. Kotimaisista esimerkiksi Minna Lindgrenin Sivistyksen käsikirja oli sellainen aikanaan. Hän on muuten kirjoittanut mainiot Ehtoolehto-kirjat. Tuo vanhuusteema taitaa nyt olla aika tapetilla? 

Tuija: Tänä vuonna on ilmestynyt hienoja esikoisromaaneita. Vaikea on valita yhtä suosikkia, joten latelen neljä, joissa kaikissa on persoonallista ja taitavaa kerrontaa ja kiinnostava rakenne: Neljäntienristeys, Kultarinta, Kissani Jugoslavia ja Elävän näköiset.

Arja: Anni Kytömäen Kultarinta on minulle ollut vuoden paras kotimainen. Se sai minut katsomaan luontoa uudella tavalla. Jos Tuntematon herätti sodanvastaisuuden, Kultarinta näyttää, miksi luonto on suomalaisille tärkeä. Enkä minä edes pidä luontokuvauksista!

Syksyn odotetut

Arja: Syksyltä odotan Antti Heikkisen Juice Leskisen muistelmia. Asko Sahlbergilta, Tuomas Vimmalta ja Antti Tuurilta on syksyllä tulossa kirjat, jotka luen varmasti. Ja Per Pettersonilta! Anna-Leena Härkösen, Olli Jalosen ja Leena Lehtolaisen uusimmat olemme jo kummatkin lukeneet. Ja monta muuta on kirjastojonossa. Kiitos Helmetin, uutuudet saa nopeasti lukuun, kun varaa ajoissa.

Tuija: Kirjaston varaussysteemi on tosiaan loistava! Best seller -hylly on sekin kovassa kulutuksessa. Syksyn kirjoista odotan Haruki Murakamin ja Sirpa Kähkösen uutuuksia. Murakamissa minua viehättää arvaamaton reaalifantasia. Värittömän miehen vaellusvuodet sijoittuu osin Suomeen, ja se on ensimmäinen suoraan japanista käännetty Murakami, se lisää mielenkiintoa. Kähkösen Kuopio-sarja on komeaa kotimaista historiaproosaa, jossa yhden perheen kautta katsotaan itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten elämää läheltä ja koskettavasti. Graniittimies vie rajan taa, eli aika käsittelemätön kaunokirjallisuusaihe Neuvostoliittoon loikanneiden kohtaloista kiinnostaa minua kovasti. Ja onhan muitakin odotuksia syksylle, varmasti joitain odottamattomia kirjoja!

Arja: Historia on alkanut kiinnostaa iän myötä, ja jopa sotakirjat. Äskettäin luin Antero Raevuoren kirjan Helsingin pommituksista.

Tuija: Kyllä, historia kiinnostaa, ja kiinnostaa myös oleva ja tuleva ja… Lukeminen ja bloggaaminen vie mahdollisiin ja mahdottomiin maailmoihin.


Tule kuulemaan lisää Kantsun kirjaston kulmahuoneeseen ensi tiistaina!

Kirjabloggaajia pääsee tapaamaan myös Helsingin kirjamessuilla 23. - 26.10.2014 Messukeskuksessa Boknäsin osastolla, jonka sohvalla päivystää messupäivinä aina joku noin paristasadasta kotimaisesta kirjabloggaajasta.

Blogistanian parhaat -ehdokkaani

Ehdokkaani Blogistanian parhaat kirjat 2013 -äänestyksessä

Blogistanian Finlandia

Kjell Westö: Kangastus 38      3 pistettä
Maija Muinonen: Mustat paperit 2 pistettä
Antti Heikkinen: Pihkatappi     1 piste

Hyvän kirjavuoden top teniin kuuluu ilman muuta Asko Sahlbergin Herodes, samoin Johanna Sinisalon Auringon ydin. Pidän kovasti myös Maarit Verrosesta, jolta tänä vuonna ilmestyi Varjonainen.

Kymmenen parhaan listallani ovat lisäksi Katja Kallio Säkenöivine hetkineen, Siina Tiuraniemen Kukkia Birgitalle, Anja Snellmanin Pääoma ja Minna Lindgrenin Ehtoolehto.


Blogistanian Globalia

Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät    3 pistettä
Haruki Murakami: 1Q84   2 pistettä
Jennifer Egan: Sydäntorni   1 piste

Perustelut löytyvät blogiarvioista. Holstista innostuin valtavasti, ja Murakamia ei vain voi ohittaa, koska hän on niin... Murakami. Arvostan kokeellista (taitavaa) kirjoittamista, jota Egan edustaa.

Top vitoseen kuuluvat Eowyn Iwey: Lumilapsi  ja Grace McLee: Ihana maa.  

Blogistanian Tieto

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin  3 pistettä
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet    2 pistettä
Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä - kirjablogikirja  1 piste

Aivan upeita tietokirjoja ilmestyi 2013! Oikeastaan tässä kategoriassa olivat vuoden painavimmat ja vaikuttavimmat teokset. Kankimäen kirja lumosi, Kivimäki sai aikaan paljon pohdintaa.

Kirjablogikirjan maininta tuntuu lähinnä nepotismilta, mutta se on henkilökohtaisesti merkittävä, ja lisäksi koko kirjablogistanian tilannekatsaus siitä, missä mentiin kirjan kirjoittamishetkellä.

Tärkeä kirja minulle on Susan Cain: Hiljaiset - introverttien manifesti (koska se on kirjoitettu minusta). Riemastuttava on myös Esko Valtaojan Kaiken käsikirja, ja mietityttävä Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina.

Kirjabloggaajat valitsevat vuosittain parhaat kirjat kategorioissa Finlandia, Globalia (käännöskirjat), Kuopus (lastenkirjat) ja Tieto. Ääntenlaskusta ja tuloksista vastaavat arvotut kirjablogit. Lisätietoa Blogistanian äänestyksistä.

Blogistanian Finlandiaa emännöi Sallan lukupäiväkirja

Blogistanian Globaliaa emännöi Kirjasfääri

Blogistanian Tietoa emännöi Luetut, lukemattomat
Blogistanian Kuopusta emännöi Les! Lue!

Tsempit emännille ja jännittäviä tuloslaskentahetkiä odotellessa!

Blogistanian Globalia

Blogistania valitsi oman Finlandia-kirjansa, ja nyt valitaan paras käännetty kirja 2011. Ehdokkaani Blogistanian Globalia -listalle ovat:

Michael Cunningham: Illan tullen

Carol Shields: Pikkuseikkoja

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

José Saramago: Elefantin matka

Ja sitten jännäämään, mikä kirja saa eniten ääniä. Sen saamme tietää huomenna.

Blogistanian Finlandia 2011

Tänä(kin) vuonna saimme hienoja kirjoja, vaikuttavaa luettavaa. Blogistanian Finlandia-ehdokkaani 2011 ovat:

1. Helmi Kekkonen: Valinta

2. Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu

3. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

4. Claes Andersson: Oton elämä

5. Kristina Carlsson: William N. päiväkirja

6. Miika Nousiainen: Metsäjätti



Ensimmäiset kolme oli helppo listata, neljäskin tuli hakematta. Loput kaksi voisivat olla muitakin, kuten Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun, Tuomas Vimman Raksa tai Stefan Mosterin Nelikätisen soiton mahdottomuus.


Arvioita muualla blogistaniassa:

Valinta Sinisen linnan kirjastossa

Kallorumpu Erjan lukupäiväkirjassa

Kerjäläinen ja jänis Amman lukuhetkessä

Oton elämä Erjan lukupäiväkirjassa

William N. päiväkirja Lumiomena-blogissa

Metsäjätti Kirjainten virrassa