Lotus, Georgia, USA. Pikkukaupunki, johon Frank ei usko koskaan palaavansa. Kunnes hänen on pakko, sillä sisko Cee on vaikeuksissa, eikä tällä ole ketään muuta, johon turvata.Frank on niitä parikymppisiä sotaveteraaneja, joita sotien jälkeen tavataan, missä tahansa maassa sota on ollutkin. Frankin sota oli Koreassa. Jopa armeijaan meneminen tuntui hyvältä kurjan kotikaupungin ja surkeiden kotiolojen rinnalla. Mutta Cee on maailman ainoa ihminen, josta Frank tuntee vastuuta, ja hänen vuokseen poika palaa kotikonnuilleen. Vaikka:
"Georgian Lotus on maailman kamalin paikka, kamalampi kuin mikään taistelutanner. Tantereella on sentään jokin tavoite, kiihkoa, rohkeutta ja jonkin verran voitonmahdollisuuksia lukuisten tappiomahdollisuuksien joukossa. Kuolema on varma juttu, mutta yhtä varma on elämäkin. Ainoa vain, ettei sitä voi tietää ennalta."
Ceelläkään ei ollut helppoa. Hänellä oli vanhemmat ja isovanhemmat, mutta heistä ei ollut tueksi.
"Ilkeä isoäiti on jokseenkin pahinta, mitä tytöllä olla voi. Äidin kuuluu kurittaa ja komentaa, jotta tytär oppisi erottamaan oikean väärästä. Vaikka mummit ovat olleet ankaria omille lapsilleen, heidän kuuluu olla anteeksiantavia ja ystävällisiä lapsenlapsilleen. Eikö näin ole?"
Tyttö karkaa miehen mukaan heti kun tilaisuus tarjoutuu. Mies osoittautuu hyypiöksi, eikä Ceen onni käänny vielä senkään jälkeen. Frank palaa viime tipassa, ja onnistuu pelastamaan niin sisarensa kuin itsensäkin. Tai ainakin luo siihen mahdollisuuden, jos onnistuu karkottamaan menneiden painajaiset.
Kirja voisi olla ahdistava, sillä eletään ympäristössä, jossa on äärimmäistä köyhyyttä, väkivaltaa ja raakuuksia. Henkilöt ovat eläviä, tilanteet todellisia. Synkän painava, kaupunkia ja henkilöiden mielentilaa peilaava tunnelma jatkuu läpi kirjan. Intensiivinen tarina ei jätä lukijalle taukoja miettiä, kannattaisiko lukemista jatkaa, vaan imaisee. Ajallinen ja fyysinen etäisyys sekä tekstin napakka pituus loitontavat kuitenkin sen verran, ettei lukeminen käy liian rankaksi. Tehokas sukellus maailmaan, josta pääsee nopeasti pois.
Kirja tuo mieleen Joyce Carol Oatesin, mutta ei ole niin raadollinen ja pahaa tekevä; tässä on toivon mahdollisuus.
Muualla: Suuria asioita pienessä paketissa, sanoo Norkku Tiivis ja vahva, todentaa Suketus. Valkoinen Kirahvi luki tärkeän kirjan, mutta jäi hieman hämmentyneeksi.
Toni Morrison: Koti. Tammi 2014. Suomennos Seppo Loponen.