Kuolema ei ole lasten leikkiä

... mutta tällaisen kirjan lukeminen on. Niin hauskaa se on! Mainio tapaus, kuten aiemmin totesin, tämä Flavia, 11-vuotias mestarikemisti ja salapoliisi, lapsena olon toimensa ohella. Flavian äiti on kuollut tytön ollessa vauva, ja hän asuu isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa englantilaisessa maalaiskylässä.

Isä on paikalla, mutta ei läsnä, vaan uppoutuu postimerkkikokoelmiinsa. Siskot kiusaavat Flaviaa julmasti, joten perheen tuki on niukkaa. Halauksia ei tässä perheessä tunneta. Flavia onkin oppinut omatoimiseksi, ja kuolleelta isoenoltaan jälkeenjäänyt laboratorio on hänen mielipaikkansa. Siellä hän opiskelee kemiaa ja tekee kokeitaan, joiden ansiosta tytön tietämys aineiden vaikutuksista toisiinsa on huippuluokkaa. Utelias Flavia seuraa myös tarkkaan ympäristönsä ihmisiä ja osaa ikäisekseen ällistyttävän terävästi havainnoida ja tehdä päätelmiä näkemästään. Siksi hän on erityisen sopivaa dekkariainesta.

Kun paikkakunnalle saapuu kiertävä nukketeatteriseurue, Flavia on kärppänä paikalla tutustumassa taiteilijoihin. Tyttö tulee erinomaisesti kenen kanssa tahansa (siskoja lukuunottamatta) ja ystävystyy halutessaan nopeasti. 1950-luvun lapsena hänet on kasvatettu noudattamaan hyviä tapoja. Toisaalta on mainittava, että hän osaa myös manipuloinnin taidon.

Äkillinen kuolemantapaus nukketeatteriesityksessä järkyttää kylää. Tapaturmaisesti kuolleesta nukkemies Rubertista selviää monenlaisia asioita, kun asioita osaa yhdistellä, ja Flavia osaa. Lapsen huolettomuudella hän pääsee paikkoihin, joihin monet aikuiset eivät, eivätkä ihmiset osaa varoa hänen lähettyvillään sanojaan niin tarkasti kuin aikuisten kesken. Lisäksi pienikokoisen on helpompi piiloutua. Lapsena olosta on yllättävän paljon hyötyä salapoliisin työssä!

Flavia on pelottavan fiksu ja säälittävän yksinäinen, mutta lapsen tapaan hän ei sitä itse tiedosta, aavistaa kyllä. Toivottavasti hän ei vanhene koskaan eikä saa suruja noista edellämainituista asioista. Mutta nautitaan hänen seurastaan nyt: kirja on toinen perinteisessä ja hyväntuulisessa Flavia de Luce -salapoliisisarjassa, ja lisää tulee.

Dekkarijuoni ei ole minusta kirjan pääasia, vaikka se vaaratonta jännitystä tarjoaakin, vaan viehättävä, vanhaa aikaa henkivä tyylikäs tunnelma sekä nokkeluus ja huumori, jolla Flavia tapahtumista kertoo. Minä viihdyn hänen kanssaan mainiosti sen hetken kuin kirjan lukeminen kestää; se on melkein luettava kerralla, koska keskenjättäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

Muualla: Vanhanaikaista brittitunnelmaa ja ilkikurisuutta, sanoo Lumiomena. Maija sai leppoisia lukuhetkiä, Mai ei voi kuin hymyillä. Hyvä mieli tuli myös Ullalle, joka kertoo, että valmiina sarja on kuusiosainen. Kirsi nostaa kirjasta esiin erityisesti erään sivuhenkilön, Dieterin, mainion tarinan. Flavia sulatti MarikaOksan sydämen. Oivallinen jatko-osa, sanoo Jassu ja kehuu myös komeaa kantta. Juha Mäntylä esittelee kansigalleriaa enemmänkin.

Kenelle? Helppolukuisen laatuviihteen ystäville, brittidekkariperinteen palvojille, hymyä ja hyvää mieltä hakeville, kemiasta kiinnostuneille.

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä. Bazar 2014. Suomennos Laura Beck.