Kesäinen illusiooni

Ennen kuin kesä on harhainen muistikuva vain, haluan muistuttaa tästä kirjasta: Kesäinen illusiooni nostaa helteen ja hien iholle ja tuo kuumien kesäpäivien raukeuden ja pimenevien iltojen kiihkon mieleen tavalla, joka vie vastustamatta mukanaan Saimaan rannalle.

Karoliina Timonen on luonut aistillisen tunnelmapalan, johon on helppo sukeltaa, kuin supisuomalaisen järven silkkiseen syleilyyn. Hän yhdistää sävyjä niin nykynaisen kuin ikiaikaisen naiseuden tunnoista, kautta Klarissa Laineen, joka on jäänyt viettämään kesää saarelle, kirjoittamaan ja miettimään avioliittonsa tilaa.

Kun avioliitossa ei mene hyvin, on luonnollista, että miehet kiinnostavat. Vastapäisen saaren mystinen isäntä ja hänen poikansa nostattavat Klarissassa tuntemuksia, joita hän ei oikeasti edes pyri selittämään - mikä hieman ihmetyttää pervorealistista lukijaa, sillä aviomieskin on olemassa, mutta hei, nyt pitää heittäytyä tunnelmaan!

Outoja tapahtuu muutenkin. Kenelle meistä ei, jos kunnolla mietitään? Milloin olet viimeksi ollut yksin saarella, jossa luonto puskee päälle joka suunnasta? Siitä on kauan, mutta järvi-Suomen kasvattina minulle soutaminen on luontainen kulkukeino, eikä se tunnu kummalta. Kummemmalta tuntuu Klarissan hapuilu, kohti jotain, mitä hän ei itsekään tiedä. Mitä hän oikein hakee? Ja pitääkö se tietää? Onko aina tiedettävä seuraava tavoite?

Timonen tuottaa taitavaa, viimeisen päälle harkittua tekstiä, joka viittailee kirjallisuuteen ahkerasti - mutta ei edellytä viitteiden tuntemusta, en minäkään tuntenut - ja tuo erehdyttävästi romantiikalta vivahtavaan tarinaan myös hyisempiä ja mystisempiä sävyjä, jotka kutkuttavat lukijaa ja jättävät sopivan levottomuuden ja rytminmuutoksen tasaisen soutamisen tahdin rinnalle. Helteisessä kesässä, paljain jaloin.

Kirjailijan esikoiskirjan arvio sopii suurelta osin tähänkin teokseen, niin paljon on samoja elementtejä. Jos yksi asia pitäisi sanoa, niin se on tämä: Karoliinan erehtymättömään tyylitajuun voi aina luottaa.

Kenelle: Tunnelmaan heittäytyville, aistillisuudesta nauttiville, kirjallisista viitteistä innostuville, järvi-Suomen kasvateille, kesää kaipaaville.

Muualla: Kesäkirjavinkeissäni, ja paljon muualla, joista tässä osa: Maria kuvaa upeasti kirjan intertekstuaalisuutta, jota itse en olisi tajunnut. Vaikuttava, nautinnollinen, sanoo Norkku. Taitavasti ja koukuttavasti kirjoitettu, sanoo Kirjakirpun Jenni. Kirsin Bookclub mietti, voiko nainen olla noin vietävissä. Kaunista tekstiä, joka jäi osin puolitiehen, tuumi Erja. Mitä mainioin kesäkirja, toteaa Mustikkakummun Anna. Lumoaa kielellään, sanoo Morre.  Tämä oli erityisesti psykologisten trillerien ystävän Susan mieleen. Isa arvelee kirjan toimivan täsmälääkityksenä talven pimeinä kuukausina. Tunnelma muuttuu hiipien, sanoo Maija. Onko tämä kaikki oikkua vain, kysyy Juhani, joka kirjoittaa kirjoista, joista on pitänyt. Tuija kiittää Spotify-ääniraitaa ja nimillä leikkimistä.

Karoliina Timonen: Kesäinen illusiooni. WSOY 2015. Upea kansi Anna Makkonen.



Bonuksena elokuun hillitön kuu, joka sopii aikaan juuri nyt.

Kuva on blogista Kirjatoukka ja herra Kamera. Muistakaa äänestää Blog Awardseissa - kovatasoisen kisan järjestäjänä A-lehdet ja viimeinen äänestyspäivä 27.9. - maan parasta blogia: kirjahullun suosikiksi tämä nousee ehdottomasti. Blogissa ovat niin tekstit kuin kuvat enemmän kuin kohdillaan, ja ammattitaito ja intohimo näkyvät. Silkkaa nautintoa.