Juha Rautio: Sunnuntain rajat

Rautio kuvaa nuoren miehen elämää 13 novellin voimalla. Mies käy baareissa, huoltsikalla kahvilla, armeijan, tyttöystävän kaverin häissä, kalassa ja sukulaisissa: minne nyt milloinkin sattuu tie viemään, joskus pakosti, ilahduttavan usein itse valittuna. Ei pelkkää ajelehtimista, vaikka sekin kuuluu elämänvaiheeseen. 

"Tämä tie oli pelkkä tie. Tien tehtävä oli maata autojen alla, minun tehtäväni oli pysyä sen päällä. Tämän pelin minä osasin. Pidin säännönmukaista turvaväliä seuraavaan autoon. En ajatellut mitään. Asfaltti, taustapeili ja autojen virta. - Äläkä vaan sano että postikorttimatskua, Hukkanen sanoi."

Mies ei viihdy mainituissa häissä; se on novelleista lempparini. Samastun muistojeni voimalla ulkopuolisuuden tunteeseen, sinnittelyyn, uhkan tunteeseen, "jonkin muun" toivomiseen, mutta myös yllättävän kauniiseen kokemukseen. Ja siihen, että helposti menee överiksi, kun on kaikkea liikaa. 

"Letka nykii kuin toivostaan luopunut katusoittaja, mitään ei kuule, ainoa mahdollisuus välttää peräänajo on tähytä punaisia jarrutusvaloja pölypilvestä. Nappaan nopealla pistolla volyymin alas. Vilkaisu, eikä tarvitse tulkita, mitä hänen ilmeensä viestii. - Nääthän sä itekin ettei tässä nää mitään. Se kirkuu suoraa huutoa. - Ois pitänyt lähtee jonkun toisen kyytiin. Miksen mää mennyt? Se on kysymys johon ei tässä vaiheessa luulisi kummallakaan olevan varaa. Etsin päästäni kytkintä, joka kääntäisi standby-tilaan. Jos sellaista kytkintä ei ole, sellainen pitäisi ensi tilassa keksiä."

Ja kotoa muuton vaihe, mikä odotus ja into! Mutta miten sujuu sopeutuminen opettajakoulutukseen, naisten kiinnostukseen, haaveiden (väistämättömästä?) törmäyksestä todellisuuteen?

"Missä vaiheessa sen kouluputken ulkopuolella ehtis nähä mitään muuta elämää? Niinpä. Mut miettiikö kukaan sitä. Vitut. Siinä ei oo ajattelutaidot kun tiellä, kun pää edellä tyrkätään työelämään, eikun vaan hirveällä kiireellä siirtämään seuraaville oppilaille elämää ja arvoja, jotka just ite on hyväksyttävästi omaksunut ja ottanut omakseen. Se on just niin yksinkertaista." 

Ahistavaa on eläminen, mutta tekstien tunnelma ei. Katse on ymmärtävä ja lämmin. Kaverille ei voi toivoa kuin hyvää. Mukavaa luettavaa, vahvatunnelmaista, osuvaa ja uskottavaa. On hyvä katsoa välillä toisin silmin.  

"Miia uskalsi, Julia oli uskaltanut. Kun taas minä pelkäsin olla aktiivinen toimija elämässäni, olin aina pelännyt. En uskaltanut myöntää, että parisuhde oli minulle vain linnake, jossa pystyin lievittämään perimmäistä turvattomuuden tunnettani, ja että roikuin mukana vain,  koska uskoin saavani rakkautta ja ihailua vastineeksi."

Kenelle: Nuoren miehen maailmasta kiinnostuneille. Aikuistumisen kivuissa kärvisteleville ja niitä kauhulla muisteleville. Elämän Kehä III:n ulkopuolella tunnustaville ja tunnistaville. 

Juha Rautio: Sunnuntain rajat. Novelleja. Enostone 2020. Graafinen suunnittelu kirjailijan oma.