"The earth is the face of an exulted lover; they watch it sleep and wake and become lost in its habits. The earth is a mother waiting for her children to return, full of stories and rapture and longing. Their bones a little less dense, their limbs a little thinner. Eyes filled with sights that are difficult to tell."
Yksi kierros Maan ympäri kestää 90 minuuttia. Vuorokaudessa he näkevät 16 auringonlaskua ja 16 auringonnousua. Jatkuva pyörimisen tuntu alkaa huimata lukijan päätä. Taas maapallo pyörähtää, taas näkyy Afrikka, autiomaa, meri, seuraava manner... Ihmisistä näkyy merkkejä lähinnä öisin: valot! Ja edelleen pyöritään, kunnes taas tulee yö...
"There´s the south-west toe of England kicking limply at the North Atlantic, there´s the English Channel, blink and you have missed it, there´s Brussels and Amsterdam and Hamburg and Berlin, though they are drawn in invisible ink on grey-green felt, there´s Denmark in its dolphin-leap towards Norway and Sweden, there´s the Baltic Sea and the Baltic States and suddenly Russia. Here come Europe, here went Europe. --- more is asked of your brain than it knows how to do."
Matkustajien kehojen ja aluksen toimintoja tarkkaillaan jatkuvasti, joka sekunti. Se tuo turvaa, ja vaarat on eliminoitu huolellisesti, niin pitkälle kuin se on mahdollista.
"They thought they´d find it precarious, this fact of living in a complex life-support machine and the prospect that it could, instantaneously, all end - a failure in any part of the machine. A fire, an ammonia leak, radiation, a meteor strike. And in moments they do - but generally not so, and anyway, all beings are living in life-support machines commonly called bodies and all of these will fail eventually."
Näky lumoaa niin matkustajat kuin lukijan ja saa ajattelemaan suuria. Ihmiskunnan mitättömyyttä ja ainutlaatuisuutta, planeettamme haurautta. Sillä se on kaikki, mitä meillä on. Maiden rajoilla ei ole väliä, niitä ei näy. Näkyy sinisyys, vihreys, autiomaiden tyhjyys. Tuo yksinäinen ja erikoinen sininen planeetta on pienenpieni piste, ehkä ainoa ihmiselle elinkelpoinen avaruuden mittakaavassa, ja me tuhoamme sitä surutta? Pitäisikö maiden johtajat ja tärkeimmät päättäjät viedä avaruuteen, jotta perusasiat kävisivät selviksi, näkökulma laajenisi? Ehkä hanke viedä miljardöörejä avaruuteen ei sittenkään ole niin hullu...
"Our lives here are inexpressibly trivial and momentous at once, it seems he´s about to wake and say. Both repetitive and unprecedented. We matter greatly and not at all. To reach some pinnacle of human achievement only to discover that your achievements are next to nothing and to understand this is the greatest achievement of any life, which itself is nothing, and also much more than everything."
Hurmaava teksti ja näkökulma. En lainkaan ihmettele, että se herätti ihastusta Booker-voittajan valitsijoissa viime vuonna (2024), kun Harvey nappasi palkintonsa. Omintakeinen, kaunis ja syvä niin tekstiltään kuin sisällöltään, vaikka sivumäärältään pieni teos. Toivottavasti saamme tästä suomennoksen, eikä kääntäjän työtä käy kateeksi: huimaavan tunnelman siirtäminen on haaste sinänsä.
Kenelle: Upean, tunnelmallisen tekstin ihailijoille, uutta näkökulmaa hakeville, maapallon kohtaloa pohtiville, avaruudesta kiinnostuneille, ajatteleville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti