sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Nuori tyttö

Nyt ei puhuta taviksista, ranskalainen kirjailija ja näyttelijä Anne Wiazemsky on jotain ihan muuta: Pariisissa kasvanut ruhtinatar, jonka isoisä François Mauriac sai aikoinaan kirjallisuuden Nobelin. Wiazemsky on myös itse ohjannut, mutta on tunnetumpi näyttelijänä monen merkittävän ohjaajan elokuvissa. Kuten Pierre Pasolinin ja Jean-Luc Godardin, joka kanssa hän oli naimisissakin 60−70 -luvuilla. Nuori tyttö -kirjassa hän tekee ensimmäisestä rooliaan alle 18-vuotiaana Robert Bressonin Balthazar-elokuvassa. Kirja on nuoren tytön kasvutarina lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle. Täysin omaelämäkerrallinen, ymmärsin.

Ns. hyvän perheen tyttö kertoo kirjassaan siitä, millaista oli tulla valituksi elokuvaan, miten perhe suhtautui hankkeeseen ja miten hän itse koki elokuvanteon ja etenkin Bressonin ohjaustavan. Samalla kuullaan, miten naiseus herää ja toinen sukupuoli alkaa näyttäytyä uudessa valossa. Sisäisesti Anne kokee elokuvanteon aikana muuttuvansa täysin, ja ihmettelee sitä, miksei se näy päällepäin – miksei perhe huomaa muutosta. Anne tekee muitakin huomioita, jotka ovat universaaleja ja joita voi muistaa omasta nuoruudesta, mikä tuo tekstiin aitoutta ja rehellisyyden tunnun.

Anne on huolella kasvatettu, rakastettu ja suojeltu tyttö, mikä näkyy muun muassa luottavaisuutena ihmisiin ja itsevarmuutena noudattaa omia mielihaluja ja tuntemuksia, uhman pysyessä kuitenkin hyvin rajallisena ja tottelevaisuuden päällimmäisenä. Pieni naiivius kuuluu asiaan, kertojan ikä huomioiden.

Kirja on yllättävän raikas ja konstailematon – itse jäin ihmettelemään lähinnä sitä, eikö tyttö tosiaan uhmannut ja oikkuillut enempää. Hän saavutti asioita, joista suurin osa tytöistä vain haaveili, mutta ilmeisesti oli vielä niin nuori, että otti ne itsestäänselvyyksinä, eihän hän muunlaisesta elämästä tiennyt. Naiseksi kasvaminen ja muut isot muutokset tuntuivat sujuvan lähes kivuitta. Nykykatsannolla hän tuntuu ylikiltiltä, samoin ihmiset hänen ympärillään. Ehkä hän kuitenkin jätti jotain kertomatta? Tai ehkä maailma oli silloin toisenlainen, turvallisempi – edes tupakointi ei silloin vielä ollut vaarallista.

Miellyttävä tuttavuus, tämä kirjailija on kirjoittanut kymmenkunta kirjaa, mutta suomennoksia löytyi listoilta vain kolme: Nuoren tytön lisäksi hänen vanhempiensa elämäkerta Berliinin lapseni ja Annen lapsuudesta kertova Hymni rakkaudelle.

Anne Wiazemsky: Nuori tyttö. Artemisia Edizioni 2010.

2 kommenttia:

  1. Sain juuri tämän saman kirjan kirjastosta! Enpä siis lue arviotasi ihan tarkkaan, mutta palaan sitten myöhemmin asiaan. :)

    VastaaPoista
  2. Palaa ihmeessä, mielenkiintoista kuulla sitten! Aion kyllä lukea muitakin kirjailijan tuotannosta, jos kohdalle sopivasti sattuu.

    VastaaPoista