Välillä täytyy lukea tuntemattomia nimiä – haluaisin, että lukeminen pysyisi monipuolisena eikä vain palkittujen kirjojen ja aina samojen tekijöiden listana. Olisi hyvä myös saada perspektiiviä isojen asutuskeskusten ulkopuolelle, itse asiassa tätä pitäisi harrastaa paljon enemmän. Tosin kirjoja maakunnista ei usein osu käteen.
Kaiho Nieminen kuulosti minusta keksityltä taiteilijanimeltä, mutta taitaa olla kuitenkin todellinen henkilö, jos nettitietoihin on uskominen. Hän on helsinkiläinen, mutta lähtöisin Suomenniemeltä, ja kirjoittaa oloista pienillä paikkakunnilla.
Tapaus Hännikäinen kertoo nuoresta miehestä Jampasta, joka saa kaupungissa tehtaalta potkut ja muuttaa takaisin kotikyläänsä, vanhaan kotitaloonsa. Se tavallinen tarina: nainen jättää, viina vie, muuta pitää keksiä jos selviytyä aikoo. Toden ja rehellisen tuntuinen tarina, ja Jampan toivoo lämpimästi pärjäävän. Kyläyhteisöstä ei ole juuri apua, jos ei sitten lopulta suurta haittaakaan.
Kirjaan on ympätty nykyhetken lisäksi toinen tarina sisällissodan ajoilta taustoittamaan kyläläisten keskinäisiä suhteita, myös suhtautumista Jamppaan. Tämä osuus, pakko myöntää, oli tylsä, ja lukeminen siltä osin meni harppomiseksi. Niin kauheita asioita kuin sodan aikana tapahtuikin. Jotenkin limittäminen ei tässä vain ollut onnistunut, tarinat tuntuivat liian erillisiltä, vaikka arvasinkin, että lopulta päädytään Jampan taustaan.
Nieminen on kirjoittanut paljon, ja hänellä on varmasti oma kannattajakuntansa; itse en taida kuitenkaan kuulua kohderyhmään. Kirjan kuvaama maaseudun ankeus ja köyhyys tuntuvat masentavilta. Historiaa ja etenkin sota-aiheita tutkiville tämä lienee antoisampi.
Kaiho Nieminen: Hännikäisen tapaus. WSOY 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti