Vihdoin löytyi upottavaa viihdettä. Cecilia Samartin teki sen: kirjoitti menestysromaanin jälkeen vielä paremman. Nora & Alicia kertoo kuubalaisserkuksista, jotka vallankumouksen pyörteissä joutuvat eroon toisistaan. Toinen pääsee perheineen Yhdysvaltoihin, toinen jää kommunismin kurjistamaan Kuubaan.
Tyttöjen elämää ja ystävyyttä seurataan varhaislapsuudesta pitkälle aikuisuuteen. He ovat varakkaasta suvusta, mutta kommunismin myötä perheet menettävät kaiken. Selviytymistaistelusta on kysymys. Muun muassa.
Tuntuu, että vasta nyt kuubalais-amerikkalainen kirjailija on todella vauhdissa ja pääsee sanomaan aidosti sen, mitä halusikin. Kirjan asenne saattaa olla yksioikoinen, mutta Castron hallinnon epäkohdat ja kansan surkea tilanne tehdään selviksi. Tyttöjen elämäntarinat ovat oikeastaan vain houkutteleva kuorrutus tälle.
Tarinat kertovat kärjistettynä kaksi ääripään kohtaloa, maustettuina romantiikalla ja seikkailuilla. Ääripäinä esitetään myös Yhdysvallat ja Kuuba, ja sitähän ne monin tavoin ovatkin. Näin jälkeenpäin ajatellen idea tuntuu kovin simppeliltä, mutta sokerisuus − tai kauniimmin sanottuna viihteellisyys − ei lukiessa liikaa haitannut, vaan teksti imaisi täysin mukaansa. Tämä kertoo paljon kirjoittajan taidoista.
Vaikka senõr Peregrino oli rakenteeltaan omaperäisempi, nautin enemmän tämän kirjan lukemisesta. Kirjoittajan innostus aiheeseen näkyi ja tuntui, samoin rakkaus ja ikävä entistä kotimaata kohtaan. Lukija melkein tunsi tropiikin tuoksun nenässään ja hiekan jalkapohjiensa alla. Rannan valot loistivat Kuuban pimeässä illassa. Jotain kuubalaisesta aistillisuudesta ja tunnemaailmasta välittyi.
Kansi on samaa sarjaa kuin senõr Peregrinossa, mikä on hyvä; tunnistettava lukijalle ja mietittyä brändin rakentamista kirjailijalle. Tämän kirjan myötä brändi vain kasvaa ja kohenee − samoin odotukset. Mitä saadaan seuraavaksi?
Cecilia Samartin: Nora & Alicia. Bazar 2011.
Minä luin ensin tämän ja aloitin vasta sitten Senor Peregrinoa. Pidin aika paljon Nora & Aliciasta. Viihdettähän se tosiaan on, ja välillä pateettisuus ja yksioikoisuus häiritsi, mutta kuitenkin kirja on minulle viihdegenren parasta päätä. On ihme, jos ei Kuuban matka houkuttele tämän lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaMutta Peregrino.. Saa nyt nähdä. Varmaan jatkan sitä myöhemmin, mutta odotin Nora & Alician jälkeen niin erilaista, että ensi yritys vähän tyssäsi alkuunsa. Jatkan sitten, kun olen humoristisemmalla tuulella. :)
Karoliina, miekin luin Nora&Alician ensin ja pidin todella paljon siitä, mutta en ole uskaltanut tarttua Peregrinoon. Odotan siltä varmaan ihan liikaa.
VastaaPoistaNe kaksi kirjaa ovat tosiaan yllättävän erilaisia. Siksi onkin jännä nähdä, mitä kirjailija tekee jatkossa. Tuli mitä tuli, hyviä = mukaansatempaavia viihdekirjoja tarvitaan aina.
VastaaPoista