Nick Hornby on aina ollut yksi suosikkini, brittiviihteestä pitävälle parasta antia. Kuvittelin jo, että tarjonta siltä suunnalta on hiipumassa, joten uutuus oli iloinen yllätys. Tuttuun humoristiseen tyyliinsä Hornby kertoo tarinan Anniesta ja Duncanista, joiden elämässä Duncanin pakkomielteenomainen fanitusharrastus saa aikaan arvaamattomia seurauksia.
Duncanin fanituksen kohde on Tucker Crowe, mies, joka teki musiikkia pari vuosikymmentä takaperin, mutta sen koommin hänestä ei ole kuultu. Silti (tai siksi) hän on saavuttanut tietyissä piireissä kulttimaineen. Pieni omistautuneiden porukka ruotii sinnikkäästi Tuckerin musiikkia ja miehen pienimpiäkin tekemisiä nettifoorumilla, jota Duncan ylläpitää. Hän katsoo olevansa ylin Tucker-asiantuntija ja haluaa valvoa kirjoittelua, kuka vain ei sitä saa tehdä.
Tarinasta ei sen enempää, jotta yllätys säilyy, mutta hauska se on, ja irvailee osuvasti yhden asian friikeille ja ”asiantuntijoille”. Mahtaako Hornby tuumia, että joukossa tyhmyys tiivistyy verkossakin, koska myös me nettikirjoittajat ja -kommentoijat saamme tuta pieniä piikkejä. Foorumilla vellovat huhut, ja ”totuuksien” alkuperä on usein vähintäänkin hämärä. Rakkaus musiikkiin on kuitenkin aitoa.
Hyväntuulinen tarina, jonka käänteet yllättävät ja jossa vauhti ja särmä riittävät pitämään lukuinnon yllä loppuun asti, joka tulee aivan liian pian. Hornbyn edellinen kirja oli nuortenromaani Skeittari, jota en ole lukenut, kun se tosiaan ei vaikuta täti-ihmistä kiinnostavalta. Tämäkään välttämättä ei ole kovin aikuiseen makuun, mutta jos Poika tai Uskollinen äänentoisto miellyttivät, niin tyyli, hieman edellisiä hillitympänä tosin, puree nytkin.
Nick Hornby: Juliet riisuttuna. WSOY 2011.
En oikein tiedä, miksi olen vähän vierastanut Hornbya, kun ainoa lukemani High Fidelity oli todella hyvä. :) Ehkä juuri siksi, että monen kirjan aihe tuntuu jotenkin väkisin-nuorekkaalta tai sitten vain sellaiselta miesten kirjalta, ettei minua kiinnosta. Tämä kyllä kuulostaa hyvältä, joten kiitos arviosta! Ostin myös juuri matkalta Hornbyn asiatekstikokoelman The Complete Monosyllabic Spree Lurun arvion innottaman, ja sitä odotan kovasti - keskittyyhän se kirjallisuuteen ja lukemiseen. :)
VastaaPoistaTuo asiatekstikokoelma oli minulle uutta, kiitos tiedosta. Hornbystä uusi puoli? Tosin kaikki hänen romaaninsakaan eivät ole pelkkää huumoria, se vakavampi puoli on jo niissä tullut esiin. Tsekkaan Lurun luvut ja jään odottelemaan myös sinun arviotasi tästä.
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä, juoni oli ihanan yllättävä, kieli nokkelaa ja tyypit riemastuttavia. Oli hauskaa muistella nuoruuden ystäviä, joitakin vannoutuneita musadiggareita tuli niin elävästi mieleen.
VastaaPoistaNiin tosiaan, ehkä yksi viehätys näissä on juuri tuo, että muistaa häivähdyksen nuoruutta... näistä ei jää ainakaan paha mieli vaan mukavan virkistynyt ja hymähtelevä olotila.
VastaaPoista