Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja

Välittömästi kirjan avattuani alan kuulla ääniä. Tarkemmin sanoen ääntä, jolla Pekka Sauri keskusteli radiossa 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkupuolelle asti Yölinjalla-ohjelmassa sukunimettömien soittajien kanssa, näiden vaikeita henkilökohtaisia ongelmia pohtien. Miellyttävän rauhallinen ääni, harkitseva, ajatteleva (joidenkin mielestä lässyttävä): sama puhuu uusimmassa kirjassa, yhä vahvemmin omalla äänellään.

Nyt psykologi-filosofi-politiikko-kirjailija Sauri ajattelee omiaan. Vuodet mittarissa näkyvät (kuuluvat): tällä kokemuksella, näitä minä pohdin. Kaikkein vaikeimpia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia. Eikö meistä jokainen tee samaa jossain vaiheessa? Ainakin pitäisi. Arvostan avautumista: Sauri tekee sen julkisesti, mitä me muut salaa tai emme lainkaan. Hänen perusjärkevään ajatuksenjuoksuunsa on helppo samastua, ainakin tämän lukijan, joka on lähes samaa ikäluokkaa ja seurannut kirjoittajan uraa aina Vihreän liiton perustamisesta asti. Mikä veto! Tarkemmin noista ajoista voi lukea miehen aiemmasta kirjasta Parempaa kuin seksi.

Mutta ei juututa menneeseen. Sauri tuskin siitä pitäisi, sillä hän vaikuttaa aktiivisesti Helsingin apulaiskaupunginjohtajana lukijan arkeen, tänäänkin. Radio on vaihtunut Twitteriin, jossa miehellä on yli 40 000 seuraajaa. Ja silti häntä koskevaan twiittiin kolahtaa heti vastaus. Huh, ihailen. Hän toteuttaa arvojaan käytännössä, mikä on harvinaista. Ja jos vastaat kun kysytään ja olet henkilönä läsnä, vaikka olisit johtaja, se herättää luottamusta. Sauri onnistuu antamaan vaikutelman, että hän on kiinnostunut. Se saattaa johtua siitä, että hän on kiinnostunut. Ja on aina ollut: maailmaa voi parantaa asia kerrallaan, tuntuu olevan hänen filosofiansa. Ikuinen maailmanparantaja hän on aina ollut ja on, eikä vaikene siitä.

"Hiljaisuus ei ole hyvä. Siihen voi lukea aivan liian paljon."

Ratkaisemattomien kysymysten kirjassa Sauri avaa ongelmakohtia, joita hän kokee työssään, omien periaatteidensa valossa. Miten yhdistää yksilön hyvä ja yhteisön hyvä? Julkinen sektori vs. ihmisen onnellisuus vs. taloudellinen hyvinvointi vs. kommunikaatio vs. halkojen hakkaaminen ja koivunhavina?

"Demokratia on pelkkää puhetta."

Isoja kysymyksiä pohdittavaksi, ja siinä on kirjan suuri arvo - se johdattaa ajattelemaan. Kun oikeita vastauksia ei ole, voi silti olla oikeita kysymyksiä. Mitkä ovat sinun elämää suuremmat kysymyksesi? Minkälaiselle pohjalle olemisesi perustat? Tämä poikkihallinnollinen hanke nimeltään elämä on hauras, ihmisten tekemät sopimukset ohuita. Siksi periaatteellisuus paitsi ihastuttaa, myös pelottaa. Sauri uskoo ihmiseen, aina vain. Onko sille enää perusteita? Mutta jos ei ihmisyyteen, mihin voi uskoa? Vaikka rahkasammal säilyy ihmistä kauemmin, kuten Sauri toteaa.

Elämän tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen, Sauri päättelee. Jumalasta ei tässä työssä tunnu olevan apua. Talouteen tai elinkeinoelämään hän ei ota kirjassa isommin kantaa,  nyt liikutaan syvemmillä vesillä. Vaikkei politiikkaa vältellä: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, koulussa opetettiin. Ja sitä juuri Sauri tekee. En ole puoluepoliittinen ihminen, mutta arvostan selkeää kannanottoa, järkeen käypää ajattelua tunnetta mitätöimättä ja käytännön tekemistä - sekä rohkeutta, jolla kirjoittaja ilmaisee myös epävarmuutensa ja tietämättömyytensä. Vain viisas ihminen voi tehdä niin.

"Kun kirjoittaa viisaimpia, jalostuneimpia ajatuksiaan paperille, ne tuijottavat sieltä tyhjin silmin kuin peilistä."

Ajatteluttavien ajatusten kirja, joka ajoittain lähentelee runoutta: silti se on enemmän filosofinen, aforismipäiväkirjamainen katsaus kirjoittajan pään sisältöön tiettynä hetkenä. Ja sellaisena kovin kiinnostava.

Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja. Kosmos 2016. Graafinen suunnittelu: Joel Melasniemi.