Lempeänluontoista luettavaa katastrofikauhuisille

Oletko juhlatuulella? Tai muuten vain väsynyt dystopiaan, murhiin, maailmanlopun ennustuksiin ja kaikkiin kauheuksiin? Etsitkö luettavaa, joka on lempeää, nokkelaa ja hauskaa? Ehkä sellaista, jonka voisi antaa joululahjaksi melkein kenelle vain? Esittelen kaksi kirjaa tähän kategoriaan: molemmat liittyvät suomalaisille rakkaaseen aiheeseen, luontoon, ja suomalaisuuteen ylipäänsä, mikä tänään on oikein sopivaa. 

1. Heli Laaksonen: Luonnos. Heli Laaksosen iloisuus on tarttuvaa lajia, nauttii sen luettuna tai esiintymisinä. Esitelmistä kirjan ideakin syntyi: miksei tehdä samantien kokonainen luontokirja, kun alkua oli jo olemassa (kai jonkinlainen luonnos?). Kertoja on kirjassa "luonnos" eli ihan pihalla, metsässä, niityillä ja rannoilla, taivastelemassa tavallisia ihmeellisyyksiä ja kuvaamassa niitä hersyvän hauskasti pulusta hirvikärpäseen ja lisääntymisestä hyasinttiin. Auringosta kaikki alkaa, ja ajassa ollaan, sillä auringolla on korona.

"Mistä tunnet sä jäkälän? Onko oikea sulle hän?"

"Hämähäkki ei saa niellyksi kiinteää ravintoa, siksi se liuottaa saaliinsa nestemäiseksi ja ryystää sen kuin pirtelön. Ei ehkä auttanut hämähäkkikammoon?"

"Hirvi on Suomen suurin eläin mutta suurin elävä luonnossa on mesisieni (rihmasto jopa hehtaarin kokoinen)." 

Kiinnostavia, monenkokoisia havaintoja ja faktoja, totta mutta ei totista tarinointia kustakin luontoaiheesta noin sivun verran, nasakoilla lauseilla ilmaistuina ja yllättävillä yhteyksillä maustettuina. Kirjailijan taitoja ja oivalluskykyä voi vain ihailla - eikä tiedonhankinta ole ollut pieni työ. Hän on tehnyt itse myös kirjan piirroskuvituksen. Sopii kaikenikäisille luonnonystäville ja jopa luontoa vieroksuville. 

2. Juha Hurme: Tiu tau tilhi. Kirja jatkaa Niemi- ja Suomi-kirjoista tuttua hurmaavaa Hurme-tyyliä, jossa kerrotaan painavaa asiaa huumorilla ja rennolla jutusteluotteella. Nyt aihe on rajatumpi, sillä se kuvaa erään vanhan lastenlaulun syntyä. Mutta Hurme ei rajauksia tunnusta, vaan tulee kuvanneeksi myös suomalaista kulttuuria laulun syntyaikoina, 1900-luvun alussa, osallisia ja aikansa merkkihenkilöitä, jotka vaikuttavat olleen ihmeellisen touhukkaita, aikaansaavia ynnä varsin persoonallisia.

Ajatellaan vaikka "Suomen kansakoulun isää" Uno Cygnaeusta, jonka mielestä ei riittänyt se, että suomalaiset, vähävaraiset, tytötkin, oppisivat koulussa lukemaan - heidän olisi hyvä myös ymmärtää jotain lukemastaan! Ja "laulun luikautus vähän joka välissä oli suotavaa", sanoo Hurme. Kansainvälistynyt tanssitaitoinen pappi, lääkärinopintojakin suorittanut Cygnaeus omisti loppupuolen elämästään kansakoulujen ylitarkastukseen ja todennäköisesti tarkisti myös, että laulettavat laulut olivat oikeanlaisia. 

Tiu tau tilhi -laulun sävelsi Mikael Nyberg ja sanoitti Ilmari Kianto, jonka elämä oli kirjan mukaan melkoista sekoilua ("Rasittava äijä", sanoo Hurme). Biisin opettelusta saivat nauttia kansakoulunsa noin vuosina 1930-1960 käyneet. Joku saattaa muistaa Olavi Pesosen Laulukirjan tai sitä edeltävän Wilho Siukosen musiikin oppikirjan koululaisille. Molemmista löytyi nimikipale, jota Hurme ruotii niin sävelen kuin sanoituksen puolesta. Luonnollisesti kirja käy läpi myös niin tilhen, pihlajanmarjan kuin muut laulun luontoaiheet tarkalla tieteellisellä syynillä dinosaurushistoriasta Kettu-karkkeihin. Vaikka laulu sinänsä ei kiinnostaisi, kirja tarjoaa viihdyttävää ja tietopitoista tekstitykitystä Suomen kulttuurin alkuajoista kiinnostuneille.

Heli Laaksonen: Luonnos. Otava 2022. Kuvitus Heli Laaksonen.

Muualla: Kirsin Book Clubin Kirsi oli mukana Helin kuuden metrin luontopolulla ja sanoo kirjaa erinomaiseksi joka kodin oppaaksi. 

Juha Hurme: Tiu tau tilhi. Teos 2022. Ulkoasu Jenni Saari. 

Muualla: Riippumaton tuumailija hieman väsyi kirjan rönsyihin, mutta sanoo: "...on syytä antaa Hurmeelle jälleen kerran tunnustus siitä, miten laajalti hän penkoo suomalaista sivistys- ja kulttuurihistoriaa ihan vain tämän "c-mollin kvinttiä" kiertävän yksinkertaisen melodian avulla."