keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Elina Hirvonen: Katri Helena. Laulaja.

Katri Helena on niin suuri suomalainen ikoni, että hänen muistelmansa ehdottomasti piti tallentaa kunnon kansiin ja osaavasti. Napakymppivalinta kustantamolta yhdistää kirjailija Elina Hirvonen ja laulaja Katri Helena, alojensa huippuammattilaiset, jotka pystyin hyvin kuvittelemaan yksiin jo ennen kirjan lukemista. Samoja arvoja ja tavoitteita, eläytymiskykyä, suomalaista sisua ja niin, taisin sanoa jo, taitoa. 

Kirjan luettuani vakuutuin: kirjailija kertoo kohteensa tarinan juuri sillä äänellä, jolla pitää. Minä-muotoisuus on luontevaa, kerronta on jutustelunomaista mutta ei lässyttävää, vaan tarkoin harkittua ja napakkaa. Kuin Katri Helenan ura ja esiintyminen ikään. Hänestä piirtyy kuva määrätietoisesta, omatahtoisesta naisesta, joka on osannut uransa alusta saakka seurata omaa tietään ja jättää  epäolennaisuudet sen ulkopuolelle. Ihailtavaa missä tahansa työssä toimivalle.

Esittävässä taiteessa on haasteensa julkisuuden myötä, ja yksityiselämä vie väistämättä reiteille, joita ei ole suunniteltu, se on selvää. Mutta kirjan kuvaama elämän ja uran kulku - joita on osin mahdoton erotella taiteilijasta puhuttaessa - piirtyy kirjassa selkeänä lukijan eteen. Hirvosen taidolla, jossa kirjoittaja ei ole pääosassa.

Tyttö muutti Tohmajärveltä Helsinkiin vuonna 1963. Edellisenä vuonna, 17-vuotiaana, hän oli osallistunut Joensuussa iskelmälaulukilpailuihin, joista syntyi sysäys esittäytyä levy-yhtiölle. Se johti muuttoon ja ensimmäiseen levytykseen. Oli hauska lukea nuoren tytön kokemuksia Helsingistä, rennosta ystävien ja uusien työkaverien yhteiselosta, kokemuksista Dannyn ja muiden kanssa, itsevarmuuden kehittymisestä. Mutta sitten jysähti, kun hän tapasi muusikko Timo Kalaojan. Avioliiton aika oli työn- ja rakkaudentäyteinen, kesti pitkään, synnytti perheen ja nosti Katri Helenan iskelmätaivaan kiintotähdeksi. Liitto päättyi miehen varhaiseen, yllättävään kuolemaan. 

Aikaisempi lapsuusliitto oli kaatunut mahdottomuuteensa, osapuolten erilaisiin tavoitteisiin ja toiveisiin. Samoin kävi kolmannelle avioliitolle. Ehkä Katri jälleen oli liian kiltti ja sovinnainen. Rakkauden haku on helppo ymmärtää, samoin ajatus kirjamiehen ja iskelmätähden liitosta: parhaimmillaan se olisi voinut herkullinen, molempia buustaava ja laajentava. Mutta ei ollut, oli päinvastainen. Onneksi elämään tuli toinen tosirakkaus, elämänkumppani Tommi Liimatainen. 

Mutta miksi me olemme kiinnostuneita kaikesta tästä? On paljon laulajia ja julkkiksia, avioliittoja, eronneita ja karanneita, rakkauksia, mokia ja pettymyksiä ja iän myötä uusia teitä löytäneitä - kenellä ei? Miksi juuri Katri Helenan tarina kiinnostaa? Ääni, siitä lähtee kaikki.  

Urakehitys on huima, luvuissa menee pää sekaisin. Ensimmäisestä levytyksestä jatkettiin, ja siteeraan hänen virallista sivuaan: "Katri Helena on levyttänyt vuoteen 2021 mennessä 480 laulua, julkaissut 52 albumia ja kokoelmaa ja myynyt lähes 2 miljoonaa äänitettä." Ja entä tuhannet tanssilavakeikat? Joulukonsertit, lastenkonsertit ja muut? Hän on koskettanut suomalaisia niin laajasti ja monella vuosikymmenellä, että tähän tuskin enää uudet tekijät pystyvät. Musiikkimaku ja -jakelu on eriytynyt, ja myös Katrilla oli hiljainen kausi Suomi-rockin noustua, mutta Jukka Kuoppamäen tekemä Anna mulle tähtitaivas nosti hänet jälleen myydyimpien kärkeen. 

Minun elämässäni Katri Helena on ollut kirjaimellisesti aina. Oikeastaan tajusin sen vasta nyt, kirjan myötä. Synnyin, kun hän aloitteli uraansa, ja musiikki soi lapsuudenkodissani jatkuvasti. Ajattelen edelleen, että jos Suomi olisi lähettänyt Euroviisuihin 1965 kappaleen "Minne tuuli kuljettaa", olisimme räjäyttäneet potin tai vähintään olleet Vahanuken pahin kilpailija, ja Suomen asema Euroviisu-kentällä olisi aivan toinen. Meillä on loistavaa musiikkia, mutta jostain syystä valitsemme kisaan aina väärän edustajan, tuulia haistelematta. (Toivon, että Käärijä menestyy, vaikken etenkään biisin lyriikoita ihaile, ironiaa tai ei - nuoret toivottavasti äänestävät, ja kaikki peukut hänelle!) 

Kirja ei kerro juuri uutta mediaa seuranneille. Mutta se kertoo kaiken Katri Helenan omalla äänellä, omilla sanoilla, Elina Hirvosen taidolla kirjaamilla, ja koostaa kokemuksen sujuvasti luettavaksi, vetäväksi kokonaiseksi tarinaksi. Se myös yhdistää 75 vuoden tapahtumat aikansa muihin maailman merkittäviin tapahtumiin, liittää ne osaksi historiallista jatkumoa. Loistoidea, joka avaa lukijalle aikaperspektiiviä ja antaa - lukijan iästä riippuen - tietoa tai samastumispintaa. 

Taitava muistelmateos, joka antaa sopivasti tietoa ja sopivasti liikuttaa. Vie jopa nostalgisiin tunnelmiin, mutta ennen kaikkea on rohkaiseva esimerkki uraa tekeville ja haluaville naisille ja heille, joita ikääntyminen pelottaa, ja tähän yhdyn: vapaus kasvaa vanhetessa.

Osallistuin Suomalaisen Kirjakaupan arvontaan ja voitin pääsyn kirjan julkaisutapahtumaan Helsingin Musiikkitalolla, kiitos! Vaanin kuvassa Katri Helenan ja Elina Hirvosen taustalla. Kuulimme kirjan taustoja, monta upeaa laulua ja aina vaikuttavan Seela Sellan esittämän runon.



Elina Hirvonen: Katri Helena. Laulaja. Johnny Kniga 2023.



6 kommenttia:

  1. Isälleni liki pakollista luettavaa, hän seuraa suomalaisia muusikkoelämäkertoja. Minullekin Katri Helena on ollut olemassa aina taustalla, olenhan syntynyt 90-luvulla. Kaunis ääni hänellä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääni on täysin omanlaisensa, se on totta. Isäsi tavoin varmaan moni kotimaisesta musiikista vähääkään kiinnostunut kiinnostuu myös kirjasta.

      Poista
  2. Katri Helenan laulu radiosta on ensimmäisiä musiikillisia muistikuvia
    Kun hän aloitti uransa olin taaperoikäinen.
    Katri Helenan vanhat laulut sieltä kaukaa ovat mieleisiä, niitä kuuntelen joskus, kun on nostalginen olotila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minulla! Kyllä ne puhelinlangat lauloivat lapsuuden taustalla. Hassua on se, että sanatkin muistuvat heti mieleen jostain selkäytimestä, kymmenien vuosien takaa.

      Poista
  3. Näitä kirjoja laulajista ja urheilijoista tupsahtelee kiihtyvään tahtiin. Olen itse lukenut nipun (mutta en tätä) ja osa on aika heikkoja, mutta osa on hyvin tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on paljon musiikkipuolen elämäkertoja ja muistelmia, joita lukiessa kasvaa vain myötähäpeä. Olen tästä blogissa jurnutellut monesti. Mutta sitä isompi ilo lukea kunnollista ja taidolla tehtyä teosta, kuten tätä! Kehtaa lukea ja antaa lahjaksikin.

      Poista