Liz Moore: Metsien jumala

Vetävä lukuromaani on amerikkalaisen Liz Mooren Metsien jumala. Vaikkei nyt sentään ihan Donna Tarttiin verrattavissa siitä huolimatta, että hänet mainitsee joku suosittelija takakannessa. 

Intoilin äskettäin Anna Hopen Albionista, ja kas, tässä on paljon samoja, kiehtovia elementtejä. On valtava sukutila, jolle on ollut keksittävä nykyaikaan soveltuvaa uutta käyttöä; on salasuhteita, perheen keskinäisiä kahnauksia ja kauheita tapahtumia, kuten lapsen katoaminen; on jopa tiluksista kartta. 

Rikas Van Laarin perhe pitää tilallaan lasten kesäleirejä, jo vuosikymmenien mittaisin perintein. Kertojana on alkuun Tracy, yksinäinen 12-vuotias, joka saa yllättäen huonekaverikseen ja pian ystäväkseen itse Van Laarin perheen vesan, itsevarman Barbaran. Mutta tapahtuu traaginen käänne: Barbara katoaa. Kertojaksi vaihtuu yksi leirin vetäjistä, Louise, ja hänen jälkeensa tilan työntekijä Carl.

Myös Barbaran äiti Alice kertoo omaa tarinaansa, samoin rikostutkija Judy sekä muutama muu. Vaikka henkilöitä ja aikatasoja on runsaasti, yllättävän selkeänä juoni etenee lukijan silmin. Arvailin ja jännitin, jouduin harhaanjohdetuksi, ja taas sai jännittää. Judy tutkii sitkeästi tapausta ja vetää mukaan myös perheen toisen lapsen, vanhan herra Laarin lapsenlapsen, katoamisen aikanaan. 

"- Ei sanaakaan pojanpojastani, herra van Laar sanoo. - Älkää edes mainitko hänen nimeään.
Herra van Laar poistuu. Vaimo seuraa perästä.
Judy jää istumaan yksin suureen keittiöön. Edellisenä iltana näyttää olleen juhlat. Työtasolla lojuu ruoka-astioita, jotka olisi pitänyt siirtää jääkaappiin. Salaatteja, suklaajälkiruokia.
Judy katsoo muistiinpanojaan. Hän viivaa yli sanat 'Käytös hermostunutta'.
Hän kirjoittaa: 'Käytös vihamielistä.'"

Tytöt tekevät tyhmyyksiä, mutta niin tekevät naiset ja miehetkin. Pieni nillitys sinänsä erittäin hyvin toimivaan suomennokseen: eivät lehdet, kirjat tai kuvat ole suomeksi hiirenkorvilla, vaan koirankorvilla. Ja minua häiritsee usein tässä ja monessa muussa käännöskirjassa käytetty ilmaus kamalan jotain. "Minun käy kamalasti sääliksi perhettä." Sanooko joku niin tosielämässä? Emmekö ole hirveän väsyneitä, kauhean nälkäisiä, todella sääliviä tai jotain muuta kuin kamalaa? 

Jännittävä, polveileva ja monisyinen trilleri uppoutumaan haluaville, arvoituksia ratkoville ja koukuttuville.

Liz Moore: Metsien jumala. (The God of Woods.) Tammi 2025. Suomennos Aleksi Milonoff. Päällys Grace Han.