Aistivoimaa

Jos näkyväisen lisäksi uskot maailmassa olevan muutakin, olet Tiina Piilolan linjoilla. Hän kuljettaa lukijaa paikoissa ja tilanteissa, joita voisi olla, on ehkä ollut tai tulee olemaan. Kirja vaikutti alkuun rakentuvan erillisistä kertomuksista, joista jokaiseen ilmestyy uusi henkilö, jonka silmin kerrotaan seuraava kertomus. Näin ei onneksi olekaan, rakenne on yhtenäisempi ja päähenkilö tiedossa, mikä tuo kuvioon jäntevyyttä.

Päähenkilö Kaari miettii kolmikymppiselle tyypillisesti jonkinlaisessa taitekohdassa itseään, elämänsä taustoja ja suhdettaan sukuun ja perheeseen. Fakta ja fiktio sekoittuvat, vaistot ja kuvitelmat elävät Kaarin arjessa. Kiehtovaa, kaunista tekstiä, helppoa mukaan mentäväksi. Välillä maailma on tosin vähän liiankin mystinen ja sekava − mustan naisen tarinan yhteyttä yhtään mihinkään en oivaltanut. Mutta pääosin pysyttiin tyylissä, joka nyt oli jos ei ihan maagista realismia niin ainakin aisteilla pelaamista ja mielikuvituksen lentoa outoihin paikkoihin perusromaania enemmän.

Ehkä Kaari sai mietinnästään vastauksia, jää nähtäväksi, vieläkö hänen tarinansa jatkuu kolmannessa kirjassa. Piilolan esikoinen, jossa Kaari oli pikkutyttö, on mennyt minulta ohi, täytyy lukea sekin. Kuuleman mukaan ei ihan näin mystinen.

Tiina Piilola: Mahdollisten maailmojen paikka, Atena 2010