Elefantin matka

Ei sitä ihmisen elämässä joka päivä elefanttia tulekaan vastaan. Näin toteaa José Saramago viimeiseksi jääneessä kirjassaan, josta ilmestyi suomennos tänä vuonna. Toteamukseen on helppo yhtyä, samoin on helppo heittäytyä mukaan elefantin riemastuttavaan matkaan Lissabonista Wieniin 1500-luvulla.

Norsu oli Portugalin kuninkaan lahja Itävallan arkkiherttualle. Lahjoitus oli osa tuon ajan politiikkaa ja PR-toimintaa. Mutta kirjassa päämäärä ei ole tärkein, vaan matka, jolla vilisee väkeä elefantinhoitajasta saattuetta suojeleviin sotilaisiin ja korkea-arvoisiin virkamiehiin. Tavallista kansaa ällistytettiin, pappeja työllistettiin. Päähenkilö on elefantinhoitaja, joka on tullut norsun mukana Intiasta. Hänen kauttaan ihmettelemme hallitsijoiden ja uskontojen kummallisuuksia ja pysymme perillä elefantin tilanteesta.

Mutta kertoja selostaa kyllä auliisti muidenkin henkilöiden mielenliikkeitä, myös omiaan. Hän on selvästi tästä ajasta, ja välillä hän innostuu suorastaan jaarittelemaan, mikä hykerryttää lukijaa. Kirjoittajan tyylitaju ei petä hetkeksikään. Hän kertoo juuri sen verran, kuin on tarpeen, jotta lukija pysyy tarkasti selvillä kaikista matkaan liittyvistä käänteistä, mutta saa tietää myös kaikenlaista muuta. Tällä matkalla ei ehdi pitkästyä.

Kun työn puolesta viilaan pilkkuja, pienimmätkin kielivirheet kirjoissa − tahalliset tai tahattomat − saavat yleensä suhteettoman suuren huomion. Mutta mestarin työtä on ilo lukea. Pienet ja isot kirjaimet, sitaatit ja kappalejaot (tai oikeammin niiden puute) tuntuvat tässä täysin luontevilta ja tarinaa tukevilta, vaikkeivat ne mitään sääntöjä noudata. Juuri näin se pitää kertoa!

Koska näen vertauskuvia joka puolella, mietin, että kirja voisi hyvin kuvata myös nykyistä työelämää. Elefantti on projekti, hoitaja stressaantunut työntekijä, joka yrittää parhaansa mukaan sopeutua koko ajan muuttuviin olosuhteisiin ja esimiesten arvaamattomuuteen. Tästäkin näkökulmasta tarina toimii ja huvittaa. Mutta kyseessä on ennen kaikkea satu ja tarinankerrontaa parhaasta päästä. Plussaa on sekin, että juttu perustuu tositapahtumiin.

Itse asiassa Elefantin matka on täydellinen kirja. Hauska ja viisas, rajoja rikkova, tarinan sisältävä ja jopa pituudeltaan juuri sopiva, 225 sivua. Mestarillista kerrontaa, nautittavaa tekstiä. Tästä ei keksi mitään kielteistä sanottavaa. Paitsi sen ilmeisimmän: näitä ei tule enää lisää.

José Saramago: Elefantin matka. Otava 2011.