Wordissa tuntee olonsa heti otsikkoon sopivaksi, kun aloittaa uuden asiakirjan toiminnolla ”Luo”. Ja sopiihan tämä hyvin kirkollisen pyhänseudun ajankohtaankin.
Sarjakuvaromaanista vinkattiin Kirjainten virrassa, ja kirja vaikutti hervottomalta − ja olikin.
Jos ihmisten keskuuteen ykskaks ilmestyisi hemmo, joka sanoo ja kiistatta todistaa olevansa jumala, miten toimisimme? Uskon kirjailijan tavoin, että juuri kuten tässä kuvataan: aloittaisimme vimmaisen brändäyksen, tuotteistamisen ja maineenhallinnan, suunnittelisimme logot ja sloganit, perustaisimme verkkosivustot (jumala.org) ja blogit, fanituotekaupat ja teemapuistot. Koko viestintä- ja markkinointirumba riennettäisiin läpi, ja lopuksi haastettaisiin hemmo oikeuteen.
Mustavalkoinen kuvamaailma on dramaattinen, kuten Hannakin sanoi, ja sopii teemaan hyvin. Tekstissä taiteilija on hyödyntänyt tunnettuja ajattelijoita: puhekuplista löytyy Sartrea, Einsteinia, Flaubertia ja muita. Tiedän tämän siksi, että kirjan lopussa on luettelo lainauksista, en suinkaan sivistyneisyyttäni.
Kirjassa on joitakin erityisen mehukkaita kohtia, kuten siivoojan kausaalisuuspohdiskelu tai kuohunta kirja-alalla uuden bestselleristin myötä.
Ihmeistä tehdään lööppejä ja jumalasta idolia, mutta itse asiassa − mikään ei muutu. Ja se on suuri pettymys ihmiskunnalle. Vaikka jumala itsekin toteaa, että hänen työllään on ollut selvästi positiivinen vaikutus kulutuskysyntään.
Kyllä meitä ivataan, ja syystäkin.
Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse. Like 2011.
Kiitos paljon linkityksestä. :) Mukava, että pidit myös sarjakuvasta.
VastaaPoistaKiitos itsellesi vinkistä! Tasapainon vuoksi seuraava olisi varmaan luontevasti Perkele, tätäkin taisit arvioida ja Salla myös. Luen ilman muuta jos jostain opuksen löydän.
VastaaPoista