Kesähötön jälkeen aivot kaipasivat askarreltavaa. Siksi luin uudestaan Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian ja muistuttelin mieleen myös Kaikki mitä rakastin. Näistä löytyy niin paljon yksityiskohtia ja tasoja, että tekstiin voi huoletta sukeltaa pää edellä.
On mukava tehdä uusia huomioita jo aiemmin luetuista. Tajusin, että kirjoissa on todella runsaasti omaelämäkerrallisia elementtejä, ja Vapisevan naisen jälkeen huomio kiinnittyy etenkin neurologisiin ja psykiatrisiin häiriöihin, joista Hustvedt tietää paljon. Jonkinlainen buumikin naisten päiden poikkeustiloista taisi olla menossa Kaikki mitä rakastin -kirjan synnyn aikoihin. Suomessa Anna Kortelainen teki oman historiikkinsa hysteriasta, myöhemmin ilmestyi britti Lisa Appignanesin Mad, bad and sad.
Enkä muistanutkaan, että Kaikki mitä rakastin on niin "taiteellinen" - että siinä kuvataan niin paljon taideteoksia niin tarkasti ja että kuvataide on niin olennainen osa kirjaa. Taidehistoriaa tuntevalle varmasti vielä antoisampaa kuin tavislukijalle, mutta onneksi kirjan voi lukea ilman taustatietoakin.
Ainakin tuli perusteellisesti valmistauduttua lukemaan Hustvedtin seuraava, Kesä ilman miehiä. Nimen perusteella päähenkilö onkin tällä kertaa nainen. Odotan suurella kiinnostuksella kirjastojonon etenemistä.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin. Otava 2007. Suomennos Kristiina Rikman.
Onpa hauska, että luit kirjat uudestaan. Olen miettinyt samaa, mutta vielä ainakaan aika ei ole ollut sille kypsä. Luulen kyllä, että kirjoissa on paljon ammennettavaa useammallekin lukukerralle.
VastaaPoistaT. Valkoinen kirahvi
Minulla oli hirveä into viime kesänä KMR:ää lukiessani mennä nettiin ja etsiä kaikki ne taideteokset. Mutta kun luin kirjaa lähinnä öisin, se jäi lopulta tekemättä.
VastaaPoistaMinulla on vähän samanlainen projekti menossa, eli ennen kuin tartun uusimpaan Hustvedtin, haluan lukea hänen muut romaaninsa "alta pois". Vielä on Amerikkalainen elegia jäljellä, ja aion ottaa sen ensi viikon lomalle reissukirjaksi - niin kuin KMR oli minun viimekesäistä matkalukemistani.
Kyllä, näistä riittää useammalle lukemiselle, ja jollain kerralla voisi tosiaan keskittyä vaikka kaikkiin mainittuihin oikeisiin taideteoksiin, hyvä idea. Lumous on minulla vielä lukematta, mutta en pidä sen kanssa kiirettä, olen ymmärtänyt blogikommenteista ettei se vielä ollut yhtä antoisa kuin nämä jälkeenpäin kirjoitetut.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vasta KMR:n ja Lumouksen, ja ainakin minusta jälkimmäinen (eli kirjoitusjärjestyksessä aiempi) oli selvästi huonompi, vaikka ihan ok-kirja sekin oli.
VastaaPoista