Sophie Kinsellan kirjat naurattavat takuuvarmasti, niin tämäkin. Puhdasta viihdettä, iloista hömppää, mikäs sen hauskempaa. Monta kertaa nauroin jälleen ääneen Beckyn kommelluksille, vaikka ne on pienin variaatioin kuultu jo moneen kertaan aiemmissa kirjoissa. Ja tunnustan sen näin julkisesti.
Rebecca tarkoittaa hyvää, mutta yksinkertaisetkin asiat kääntyvät aina mutkikkaiksi ja rahaa palaa hulvattomia määriä. Shoppausaddiktio ei ole leikin asia, mutta sen järjettömyys osoitetaan hauskasti ja lempeästi, silti ihannoimatta. Lukijaa helpottaa tieto, että Beckyn elämässä on kaikki hyvin, hänen puolestaan ei tarvitse ahdistua - shoppaaminen ei hänelle ole korvike millekään, vaan määräävä luonteenpiirre, erikoista kyllä. En tiedä, voivatko kädet oikeasti alkaa täristä, jos on pakko kulkea ohi mielettömän upean alessa myytävän merkkikoltun. Tässä leikkimaailmassa voi.
Mini-Becky on kirjassa kaksivuotias ja hyvällä alulla shoppaajan urallaan, onhan hänellä puuhaan maailman paras opas, oma äiti. Minnien kasvaessa Kinsella varmaan keksii lisää kommervenkkejä ja mutkikkaita puuhailuja äidille ja tyttärelle ostamisen tiimoilta - tai ehkä Beckystä tuleekin päinvastainen kuin äitinsä, vihreä kulutusvastainen kierrättäjä? Jää nähtäväksi. Tai pitänee sanoa luettavaksi. Parin vuoden takainen teemaleffakin on vielä näkemättä.
Sophie Kinsella: Minishoppaaja. WSOY 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti