Tuulisen saaren kirjakauppias

Olipa kerran kärttyisä ja yksinäinen kirjakauppias, joka piti kauppaansa pienellä saarella muutaman tunnin
autoilun ja parin lauttamatkan päässä New Yorkista. Leskimies A.J. Fikry tunsi kirjat ja muisti hämmästyttävällä tarkkuudella tapaamiensa ihmisten lukumaun, mutta hänen oma kirjamakunsa oli varma ja suoraviivainen; hän ei esimerkiksi sietänyt korkeakirjallisuudeksi naamioituja dekkareita tai maagista realismia.

Kun tuore kustannustoimittaja Amelia Loman ilmestyi saarelle kauppaamaan kustantamonsa uutta listaa, ei hänellä siis ollut edessään helppo tehtävä. Epäluuloinen A.J. oli tottunut entiseen myyjäänsä, joten hän kohteli Ameliaa kaltoin. Sitäpaitsi A.J:lta varastettiin vanhuudenturvaksi aiottu arvokas kirja, eikä hänen elämänsä mutkia suoristanut myöskään kaksivuotias Maya, jonka joku oli jättänyt kirjakauppaan kasvatettavaksi. Nämä naispuoliset kutsumattomat vieraat kuitenkin mullistavat A.J:n rutiinit.

"Jumalauta rakkautta, hän ajattelee. Onpa taas aikamoinen riesa sekin."

Juoni etenee osin yllättävästi jos osin odotetustikin, mutta iso rasti seinään: kerrankin kirjoista kertova kirja on minusta hauska. Ehkä se johtuu siitä, että luin sen lomatunnelmissa tai siitä, etteivät kirjallisuusviitteet ole pelkästään korkeakirjallisia, vaan jopa tavislukijalle tuttuja. Niin Muppetit, Sookie Stockhouset kuin monet klassikotkin mainitaan, eikä aina mairittelevassa valossa. Tai ei oikeastaan koskaan. Osa vitseistä (kuten tietyt keksityt nimet?) meni varmaan ohi, sillä kirjassa eletään hyvin amerikkalaisessa ympäristössä.

Nauroin monta kertaa, kuten heitoille Maeve Binchystä tai Philip Rothista. Ja rakastettavien henkilöiden tekemisille, sillä ihmissuhteiden kummallisuudesta ja tietysti rakkaudesta tarinassa oikeasti on kysymys. Kuten siitä, että A.J. adoptoi Mayan - vai oliko se toisinpäin? Ja jos tietää ihmisestä vain takakannen tiivistelmän ja kehut, voiko tätä tuntea vielä riittävästi? Lähes ylitäyteen tungetusta nokkeluudestaan huolimatta kirja ei ole nokkava, vaan asenne pyritään pitämään nöyränä:

"Kuka sen tietää, minkä takia ihmiset tekevät mitä tekevät?"

Osansa heitoista saavat kirja-alan ja sen asiakkaiden lisäksi niin suuren kirjailijan arkkityyppi kuin koulujen pakkoluettavat ja lukupiirit. Kaikkea ei selitetä puhki, ja ylimakeuskin on onnistuttu välttämään. Käännös on luonteva, ja vaikka teos ei ole juoneltaan eikä tyypiltään suurta kirjallisuutta, kirjan lämminhenkisyys ja huumori tekevät siitä mainiota lomaviihdettä ja hyvän mielen kirjan kirjojen ystäville. Makoisa aikuisten kirjasatu. Sen pituinen se.

Muualla: Tarina vei mukanaan Maijan, Leena Lumi kuvaa kirjaa kirjallisesti pirskahtelevaksi, Erja piti kirjaa lämpimänä ja hauskana, mutta etenkin dialogia hieman hyppelehtivänä, Kirsi ei ole täysin otettu, vaan epäilee kirjoittamisen motiiviksi enemmän kirjanystävien kosiskelua kuin kertomisen riemua. Lumiomena viihtyi, mutta lopulta hieman pettyi.

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias. Gummerus 2014. Suomennos Tero Valkonen.
Kustantajan lukukappale. Kirja ilmestyy viikolla 24/2014.