Frankfurtin kirjamessut, osa 2

Messuraportti jatkuu. Paviljongin lisäksi suomalaisilla kaunokirjallisuuden kustantamoilla oli messuilla yhteisosasto ulkomaisten kustantamojen hallissa, samoin koulutuspuolen kustantajilla yhteisosasto tieto- ja oppikirjoihin keskittyneessä Education-hallissaan.

Aalto-yliopistolaiset olivat suunnitelleet kaikki Suomen tilat, myös osastot, ja tyylikäs kokonaisuus olikin, aina ohjelmaa, kirjanmerkkejä ja lasinalusia myöten. Vieraille jaettiin myös teemakassia Suomi-tietouksineen.

Suomen lattiat olivat kiiltävän valkoiset - siivoojien kauhuksi. Muissa suurissa ulkomaisten kustantajien halleissa hallitsi sininen lattimatto, ehkä Suomen kunniaksi? Yksi fiba osui silmään: Suomen koulukirjojen osasto jäi kovin vaisuksi, sillä sen yläosa oli "unohtunut" disainata: pelkkä valkoinen väri ei erotu tuosta valtavasta tarjonnasta, vaan näyttää lähinnä anteeksipyynnöltä. Näyttävä teemamaalogo tai muu väritys olisi ollut paikallaan, vai mitä? (ks. kuva alla)

Kirjojakin oli koulupuolella näytillä vaatimattoman vähän siihen nähden, miten suomalaista koululaitosta rummutettiin ja haluttiin tuoda esiin. Selitys on se, että messuille oli tuotu vain sellaisia kirjoja, joilla oikeasti arveltiin olevan mahdollisuuksia muuallakin kuin Suomen markkinoilla. Eli esimerkiksi kuvallisuuteen perustuvia tai matematiikkaa. Aihe kiinnostikin kävijöitä: suomalaista koulua käsittelevä seminaari veti kolmisensataa osallistujaa.

Muista halleista löytyivät muun muassa saksalaiset kirjat ja kustantajat, saksannetut kirjat, kirjapainot ympäri Eurooppaa sekä antikvariaattipuoli. Esillä oli myös isoja lehtiä ja muita medioita, kuten saksalainen Yleä vastaava tv-kanava ARD omalla hallillaan. Ja tuntui siltä, että mukana on koko maailma: Euroopan lisäksi niin Lähi- ja Kauko-itä, Kiina, Etelä-Amerikka... Arabiankielisiä kirjoja ja maita oli runsaasti. Yksi kauneimpia osastoja oli Espanjalla.

 Myös Tsekin osastosta pidin. Thaimaa oli näyttävä kukkalaitteineen. Jopa Romanialla oli oma osastonsa - vaikka rahatilanne on mikä on. Ja Venäjä tietysti näyttävästi. (Kuvat alla).

   

Alla vasemmalla kuva mm. Tuomas Kyröä julkaisseen saksalaisen kustantamon Hoffman und Kampen osastolta. Ja olivathan mukana tietysti Miss Marple ja Monsieur Poirotkin.

  

Suuri osa osastoista järjesti omaa ohjelmaa, kuten Suomessakin: kirjailijahaastatteluita, kilpailuja sekä omia illanviettojaan vierailleen tai muille näytteilleasettajille.

Suomen osastolla

Suomen osastolla riitti kuhinaa sen ajan, minkä olin paikalla. Pääsin itsekin neuvomaan monia kävijöitä, joilla riitti kysyttävää laidasta laitaan: joku etsi kääntäjää arabiasta suomeen, toinen halusi esitellä uutta kirjanjulkaisualustaa, kolmas kyseli, olisiko mahdollista saada cool-rintamerkkiä... Osaston työntekijöillä ei tullut aika pitkäksi, ja uskon kuhinan vain kasvaneen viikon loppua kohti.

Ensimmäisenä päivänä Suomen ja Saksan presidentit puolisoineen vierailivat osastolla, joka täyttyi ilmeettömistä, tiukkoihin pukuihin pukeutuneista turvamiehistä - heitä parveili muutenkin näkyvästi. Myös poliisipartiot kiersivät messutiloissa jatkuvasti.

 

  

Yhteensä Suomesta oli esillä peräti 37 eri kustantajaa. WSOY, Tammi, Gummerus, Otava, Like, Karisto, Edita, Minerva... Tyylikkäät osastot myös toimivat; ne olivat avoimia, selkeitä ja helppoja tulla. Kaunokirjallisuuden keskiön infopisteessä työskenteli Suomen Kustannusyhdistyksen väkeä (ja Filin?), joka hoiti homman ammattimaisesti - kaikki sujui.

Pari päivää kului tiiviisti töissä: kun saimme kirjat paikalleen, aloimme hakea alan infoa ja kontakteja Draamatyötä varten. Ja ihme on, jos jotain seurauksia tästä työstä ei koidu. Tietoa kertyi, tuttavuuksia solmittiin.

Oli hienoa ja opettavaista nähdä käytännössä - vaikka noissa mitoissa ruohonjuuritasolla - miten ammattilaiset toimivat ja miten verkostoituminen tapahtuu. Käyntikortteja löytyi kotona laukusta kasa, jopa kielillä, josta en ymmärrä edes aakkosia. Ihmiset olivat ystävällisiä, kohteliaita ja äärimmäisen ammattitaitoisia: vastaus kysymykseen kuin kysymykseen löytyi aina, hymyn kera.

Back stage näytti samalta kuin millä messuilla tahansa. Oven taakse saattoi hetkeksi vetäytyä hulinalta. Se keitti kahvia, joka sattui ehtimään. Kuvissa taukoa viettävät pienkustantajan edustajat, Raija Airaksinen-Björklund (vas.) ja minä. Hienot cool-lätkät läpsäistiin rintapieleen kaikille suomalaisille.

Lisää messutunnelmia, kustantajia ja kirjailijoita lähitulevaisuudessa Lukulampussa, jossa messuraportti jatkuu. Hyvää Helsingin kirjamessujen odotusta!