Tuulen vihat

Jos Kymmenen onnen Anna oli sinun kirjasi, sitä on myös Tuulen vihat. Kirja vyöryttää lukijan silmien eteen 1100-luvun suomalaisen perheen arjen, joka koostui ravinnonhankinnasta ja suojan varmistamisesta. Peltojen ja metsien saaliita kerättiin, jalostettiin, säilöttiin ja myytiinkin, jotta saatiin suolaa ja tarvekaluja.

Kertte on tarmokas nuori tyttö, josta kasvaa nainen ja emäntä taloon, jonka ensimmäinen emäntä, Kerten äiti, on kuollut aikoja sitten. Isä on itsevaltias, veli Sule sairaalloinen ja näkyjen näkijä. Isän uuden liiton myötä perhe kasvaa, ja tupaa asuvat myös vanha Uvanta Ahto-poikansa kanssa. Kertte on fiksu, ja näkee paljon sellaista, mitä muut eivät näe, myös henkiä. Fiksuna hän ei tästä huutele.

Tyttö imee tietoa kuin nykyajan lapset netinkäyttötaitoja. Metsän Marjatta täytyy pitää hyvällä tuulella, samoin muut luonnonhaltiat. Tuulen vihat ja muut kirot pidetään loitolla, ja sairauden iskiessä löytyy sopiva rohto ja loitsu. Enteistä pidetään tarkkaa lukua, ja vuodenaikojen vaihtuessa ja muissa käänteissä on omat rituaalinsa, joita Havaste kuvaa tarkasti. Syntymä ja kuolema, pariutuminen ja vietit ovat vahvasti läsnä. Lapset näkevät jo pieninä, kuinka eläimet yhtyvät ja kuinka synnytys tapahtuu.

Kertestä kasvaa tietäväinen nuori nainen ja viisaskin, mutta aina hän ei ymmärrä miesten ja naisten epätasa-arvoista kohtelua. Miksi miehet saavat käydä pitkillä metsästysmatkoilla, mutta naiset eivät saisi edes opetella ampumaan jousella? Hauska ajatus: olisiko tosiaan jo tuolloin ollut nainen, joka olisi kyseenalaistanut vallitsevan järjestyksen, jota vasta viime aikoina on saatu hieman purettua?

Kun isä sairastuu, on aika saada isäntä taloon ja Kertelle mies. Senkin hän hoitaa itse, toisin kuin ajan tapa on. Markkinat ovat kohokohtia; niihin pääsevät vain harvat. Kerten on pakko mennä, koska miestä ei isän ja veljen sairastuttua ole. Hän näkee vilahduksen suuremmasta maailmasta, ja oivaltaa, että paljon ihmisiä asuu ja elää myös muualla.

Onnekseen Kertte löytää hyvän miehen, kiivaan ja voimakkaan. Larri alkaa hoitaa isännän töitä mielikseen ja liikkuu paljon metsästysmatkoilla miesten tapaan. Erään matkan aikana tupaan tulee vieraita: Piispa Henriikkiä kuljettavat miehet yöpyvät mökissä, kohtalokkain seurauksin, sekä Kerten että Larrin kannalta. Kun vielä tiedämme senkin, että Larrilla oli ärrävika...

Kirja on sekoitus historiaa, romantista seikkailua ja tietokirjaa, painotus viimeisellä. Tuhannen vuoden takaiset tavat ja taiat tulevat lukijalle tutuiksi: kirja selittää seikkaperäisesti niin kalastus- ja metsästysmenetelmät, kankaan ja vaatteiden teon, korien punomisen ja monta muuta askaretta.

Kirjan lopussa on luettelo enteistä ja uskomuksista, josta voi vielä tarkistaa, jos lukiessa jäi mietityttämään - hyvää palvelua lukijalle, siitä kiitos.

Itse tarina ei nouse kovin koskettavaksi, osin runsaiden faktayksityiskohtien vuoksi, jotka estävät tunnelman nostatuksen jännityksen pyörteissä ja palauttavat "arkeen". Toisaalta rakenne on kirjalle vain eduksi, sillä näin siitä saa paljon tietoa, tarinalla höystettynä. Sujuva, helppo ja nopea luettava se on, ja ehdottomasti kiinnostavin anti on kuvitella esi-isiä tuohon aikaan. Tämä on meidän jokaisen historiaa, jota Havaste on hienosti koonnut ja tarjoillut kenen tahansa ulottuville. Kunnioitan tuota työtä. Juuret ovat tärkeät, ja nyt itselläkin paljon paremmin hallussa, kiitos Havasteen.

Muualla aiemmin: Karoliinaa kiinnosti enemmän Kerten tarina kuin Larrin, vaikka vain jälkimmäinen jäi historiaan. Tosin Marian mukaan myös Kertte mainitaan historiankirjoissa.

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi teemme kimppapostauksen. Kirjan ovat lukeneet kanssani täsmälleen samaan aikaan, 10.10. klo 10, bloggauksensa julkistavat Tuija, Erja, Ulla, Minna ja Jonna. Jännä nähdä, mitä he mahtavat kirjasta sanoa. Blogilista tässä:

http://esperanzan.blogspot.fi/
http://ullankirjat.blogspot.fi/
http://tuijata.wordpress.com/
http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/
http://kirjakaapinavain.blogspot.fi/

Kenelle? Menneisyyden arkea kuvitteleville, romantikoille, käsityöläisille, suomalaisista perinteistä ja juurista kiinnostuneille.

Paula Havaste. Tuulen vihat. Gummerus 2014. Kansi: Eevaliina Rusanen.