Särkyvää

Keski-ikäinen Teemu on päättänyt lopettaa elämänsä ja komeasti: hän on tien päällä rämisevällä Ladalla kohti Espanjan Pamplonaa. Nuorena nähty härkäjuoksu muutti hänen elämänsä suunnan, hän tuumii, joten sopiva tapa lopettaa väärin valittu väylä on hypätä härkien sarviin.

Suomalainen tyttö, t-paidan tekstistä päätellen, liftaa tien poskessa, ja Teemu noukkii tämän kyytiin. Siitä saa alkunsa merkillinen ihmissuhde, jonka luonteen Teemu tajuaa vasta myöhään.

Jari Järvelä kirjoittaa irtonaisesti ja rennon vaivattoman tuntuisesti hersyvän hykerryttävää tarinaansa. Luulin kirjaa etukäteen miehen kärsimysdraamaksi ja vähän haukottelin valmiiksi, mutta sitä enemmän nautin, nauroin ja pyrskähtelin tekstin edetessä.

Itsemurhan suunnittelu on totta kai kovin traagista, mutta lukija ei osaa ottaa sitä tällä kertaa niin vakavasti. Teemu kirjoittaa sinnikkäästi blogia, jossa hän haikailee eron ottaneen vaimonsa perään. Hän kertoo pariskunnan historian sen kalseaan loppuun saakka miehisellä rehellisyydellä, joka nostattaa myötähäpeää mutta riisuu aseista. Mainion vastakohtien parin muodostavat kirjoittajan sydänlihasta syvältä riiponeet kokemukset vs. blogikommentit, jotka ovat juuri sellaisia kuin some tarjoaa. Tiedätte kyllä.

Vastakohdilla leikittelyä, sitä tässä on. Järvelä liikkuu tragedian ja komedian, luopumisen ja alkamisen, matkanteon ja jäämisen, kokemuksen ja nuoruuden, menneen ja tulevan, itsetuntemuksen ja sokeuden, turvan ja turvattomuuden ja monen muun ääripään välillä ketterästi pompahdellen kuin flipperipelin pallo, rajoja sopivan kirpeästi kosketellen, mutta ei lopultakaan niitä ylittäen. Lukijan vire säilyy asteikon yläpäässä pallon kulkua seuratessa. Pallottelua jatkavat kunniakkaasti Teemu ja hänen liftarinsa Agnes.

Kekseliäs mutta ei kikkaileva kieli on nautinnollista luettavaa. Puhe- ja yleiskielen sekä kertojan ja minä-muodon vaihtelu tuo oman piristeensä. Fiksu teksti ei aliarvioi lukijaa, vaan luottaa tämän taitoon erottaa tärkeät ja naurettavat asiat. Tästä pidin erityisesti, ja uskon, että elämänkokemus auttaa niin asioiden suhteuttamisessa kuin kirjan kokemisessakin. Itse olisin nuorena ottanut tämän aivan liian vakavasti, pöyristyneenä, kun nyt pidän tarinaa älykkäänä, herkkänä ja hauskana. Hieno ja yllättävä tapaus, tämä. Nyt on pakko tutustua Järvelän tuotantoon enemmänkin.

Ladan takaboksissa on laatikko, jossa on Teemun koko elämä. Se on merkitty Särkyvää-tarralla, kuten kirjan kansikin. Särkyvän on pakko särkyä, jotta eheytyminen alkaa, tuntuu Järvelä sanovan. Ja särkyväkin voi tulla ehjäksi, vähän erilaisena vain. Ravistettava ennen käyttöä?

Kenelle? Rankkoja asioita kokeneille. Huumorin arvon tunnustaville, kotimaisia (huumori)mieskirjailijoita ihaileville. Laadukasta suomalaista tämän päivän kirjaa hakeville.

Muualla: Booksy uskaltaa suositella. Lumiomena sanoo Järvelän kirjoittavan vauhdikkaasti, ironisesti, viiltävästi ja hellästi. Tuija sanoo kyytiä tragikoomiseksi absurdein painotuksin.

Jari Järvelä: Särkyvää. Tammi 2014.