Lampaan vaatteissa

Vahva suositus tälle kirjalle, joka on jotain aivan muuta kuin kannesta ja nimestä voisi päätellä. Kuvittelin kirjaa "oikeaksi" eläintarinaksi ja susia vaaniviksi pelottelijoiksi vähän Vuokko Sajaniemen Petojen tapaan, mutta siitä ei ole kyse. Vaan siitä, millaista on, jos peto asuu ihmisen sisällä.

Perhesurmat järkyttävät, ja Simo Hiltunen purkaa jännitettä omalla tavallaan, dekkarin muodossa. Rikostoimittaja Lauri Kivi tutkii perhesurmia raportoidaakseen niistä Suomen Sanomissa ja joutuu lähemmäs tapahtumia kuin alkuun voisi kuvitella.

Kivi on moniulotteinen hahmo, jonka tausta paljastuu pikku hiljaa lukijalle. Kuulovammoineen hän on erikoinen romaanihenkilö, eikä Hiltunen päästä lukijaa helpolla Kiveen tutustuttaessaan. Samalla kun Kivi elää omaa arkeaan, haastattelee perhesurmien läheisiä ja tutustuu moneen tarinaan, kirjailija tarjoaa selitystä traagisille tapahtumille sukupolvien väkivallan kierteen kautta ja pohtii fiksusti, mitä seurauksia siitä saattaa olla, tai olla olematta. Ei ihan itsestäänselvää. Lukija yllättyy moneen kertaan.

Kirja on rikostarina ja trilleri, joka jopa pullistelee hieman reunojensa yli aikalaisromaanin puolelle: niin monia puhututtavia ajan ilmiöitä medioista yksinäisyyteen ja vastuunotosta työpaikan valtataisteluihin se ehtii kuvaamaan. Eräät lapsuudenkuvaukset ovat rankkoja luettavia, vaikka pitäisi mielessä, että dekkaria tässä luetaan. Rentouttakin on mukaan ujutettu, jottei lukijan työ - tai Kiven - kävisi liian raskaaksi. Loppupuolella kirja muistuttaa enemmän perinteistä dekkaria.

Myös Hiltusen kieli on omaperäistä. Hän käyttää sanoja kuin taitava kokki veitsiään, sivaltaa terävästi ja yllättää yhdistelmillään. Annos on ahmittava lähes yhtä kyytiä. Erinomainen esikoinen, täräyttävä kokonaisuus!

Missä ollaan? Helsingissä; Kivi asuu Puotilassa ja työpaikka sijaitsee Pasilassa. Pohjois-Karjalassa, Outokummussa, Kiven lapsuudenmaisemissa. Hän tekee myös työmatkoja muualle Suomeen. Avaruutta on siis myös maantieteellisesti, mikä on eduksi.

Pidin ainesosista: juonesta, sen käsittelystä pohdintoineen että kielestä. Henkilöiden kuvaus on myös tarkkaa ja elävää. Kansi ja nimi ovat kovin konkreettisia ja siten johtavat mielestäni hieman harhaan, en olisi niissä korostanut eläintä noin isosti. Susi ei ole kirjallisuudessa uusi keksintö pahan vertauskuvana, ja susitutkijat olisivat varmasti sen käyttöä vastaan: susi on luontokappale, joka elää vaistoillaan, ihmisen ei elääkseen tarvitse tappaa. Pedon symbolina se kuitenkin esiintyy kautta kirjan, siihen liitettyine uskomuksineen. Ja symboli on helppo ymmärtää, myös muualla: kustantajan tiedotteen mukaan Hiltusen esikoiskirjan käännösoikeudet on myyty Ranskaan.

Kenelle: Dekkarien ystäville, uudenlaista trilleriä kaipaaville, rankkaa kestäville, oivaltavaa suomen kieltä arvostaville.

Muualla: Vahva läpileikkaus pahuuden anatomiaan, toteaa Susa, Järjellä ja tunteella. Yksi tämän vuoden hienoimmista romaaneista, sanoo Annika K, Rakkaudesta kirjoihin. Dekkari, mutta paljon enemmän, tuumii Krista.

Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa. WSOY 2015.