Kalle Lähde: Happotesti

Esikoiskirjailija Lähde päätti pistää lukijalle pahan: pari saunaolutta ja viinipullo viikossa, onko se juoppoutta? Kirjan kaverilla on, eikä kyse edes ole viikonlopusta. Viina vie ihmistä, ei toisinpäin, kuten moni juoppo kuvittelee.

Kirjassa Lähde törmäyttää tehokkaasti kaksi näkökulmaa, juopon ja (ehkä) selvän lukijan. Sen kummemmin selittelemättä, kunhan kertoo, mitä juopon mielessä pyörii. Ei siellä loppujen lopuksi niin paljon pyöri, sillä suuren osan ajasta valot ovat sammuksissa.

Maailmankuva on toinen, kun sitä katsoo lasin läpi. Sitä on läheisten vaikea ymmärtää; normaalit kanssakäymisen, tukemisen ja rakastamisen tavat saavat väistyä väkevämmän voiman tieltä.

Jos mies on naimisissa, vaimo kunnon töissä ja koti turvattu, ei ole paljon muuta mietittävää kuin se, mitä naapurit ajattelevat - eikä sekään ole niin tärkeää kuin seuraava annos, seuraava kalja, seuraava rauhoittava. Ja taas voi piipahtaa lähipubissa tai loistohotellissa, vaikka kakkavana vaatteissa. On hetki olla kuningas, eikä huonoja hetkiä kannata miettiä. Miten paljon voi itseään huijata? Ja miksi läheiset suostuvat huijattaviksi? Mikä helvetin itsetuhovietti meillä suomalaisilla on? Miksi pitää käpertyä itseen, miksei elämässä nähdä sitä kuuluisaa valoa, jota kohti pyrkiä, ihan tässä elämässä? Miksi koemme olemme niin arvottomia?

"Nyt olisi oltava reipas ja tavoiteltava iloisuutta. Pitäisi näyttää siltä, ettei ero minua hetkauta ja pärjään hyvin yksin. Samalla ymmärrän olleeni vasta kolme tuntia reissussa ja joutuneeni jo soittamaan vaimon apuun. Kakkakin on jo ehtinyt tulla housuun. Olen säälittävä. Onneksi olutta on kokonainen laatikollinen."

On komiikkaa: kännitoilailuista sitä seuraa annettuna. Ja mieskin tapailee kuivaa huumoria mietteissään. Jotenkin se vain ei jaksa naurattaa, tai ei halua nauraa. Kiitän realistista kuvausta, joka ei romantisoi viinanjuontia, ei tee siitä sankarillista tai sketsimäistä. Silti teksti on vetävää ja helppoa lukea: se ei moralisoi, ei ota kantaa, kertoo vain.

"Astun pubin ovesta sisään vakavana. Kaikki ylimääräinen irvistely ja ilonpito on perseestä. Sellaista harjoittavat amatöörit vappuna. Minä olen vapaa kalenteriin kahlituista juopotteluista, se on todellista sitoutumattomuutta."

Kostean karmaiseva alkoholismin kuvaus, johon ei ole lisättävää. Ehkä sen viinin voi tänään jättää ottamatta. Lieve sanoo kirjaa omakohtaiseksi, siitä todentuntu. Kannattaa lukea, jos aihe liipaisee. Osuva kuvaus myös siitä, kuinka paljon lähipiirin kannustus ja apu auttavat. Tai eivät auta.

Kenelle: Aloitteville alkoholisteille, alkoholistien läheisille, tosiasiat tunnustaville, realismin ystäville.

Muualla: Lähde kirjoittaa sujuvasti ja mielettömän uskottavasti, tuumii Kirsi ja vertaa kirjaa Sami Lopakan Marrakseen. Karmea, loistava kirja, päättelee Kirsin Book Club. Kieltämättä pistää pohtimaan, pohtii Tuijata. Pihi nainen sanoo: "romaanin imaisee nopeasti kuin kirjan päähenkilö minttushottinsa". Krista mietttii, olisiko lukenut kirjaa ilman kustantajan lähetystä, mutta se teki vaikutuksen. Myös Annika K:lle kirja kilahti pyytämättä postiluukusta mutta karmaisi.

Kalle Lähde: Happotesti. Otava 2016.