Kevyttä luettavaa x 3

Raskaina aikoina auttaa kevyt eikä aina sekään, mutta aina viihdekirjallisuus minua uteloittaa. Jospa se kuitenkin viihdyttäisi, naurattaisi, keventäisi arkea? Kuitenkin paremmin kuin telkkari?


1. Historiallisten romaanien loistokirjoittajana tuntemani Anneli Kanto yllättää ja vetäisee lukupinoon ehtaa chick-littiä, joka noudattaa niin pilkuntarkasti lajipiirteitä, että sitä voisi luulla parodiaksi, jos se ei olisi, no, ehtaa chick-littiä.

Mirjami on koulutettu virkanainen, jolla on komeat auto, asunto ja poikaystävä Helsingissä. Katoavaa on mainen kunnia, huomaa hän pian saatuaan potkut töistä. Eikä siinä kaikki: kotiseudulla Pohjanmaalla asuva sisar kuolee yllättäen, ja Mirjamin on lähdettävä hoitamaan sisarentyttärensä ja vanhan äitinsä asioita, joista sisko siihen saakka huolehti.

Miten sujuu Mirjamin uusi rooli työttömänä ja rahattomana uhmailevan teinin tätinä ja vanhuksen hoitajana? Saako hän nakattua velvoitteet yhteiskunnalle vai keksiikö parempia keinoja päästä pälkähästä? Ja se tärkein: löytyykö peräkylästä romantiikkaa?

Sutjakka ammattilaiskirjoittajan tarina, joka on sitä itseään - ei yllätä eikä jää mieleen, mutta viihdyttää sen hetken kun sitä kestää.

Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä. Karisto 2018. Kansi: Terhi Ekebom.

2. Ruotsalaista romanttista viihdettä! Kirja tuo hersyvän kurkistuksen länsinaapurimme hyvinvoivien seurapiireihin. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä, vaan valitaan niin vaatteet, viinit kuin ystävätkin tarkasti merkin ja sesongin mukaan ja juhlitaan parhaissa bileissä.

Paula on menossa naimisiin Didden kanssa. Juuri ennen häitä hän kuitenkin tapaa Tomin, ja arvaatte jo, mitä tapahtuu. Suhteiden setviminen kestää kaksi ja puolisataa sivua, mikä ei tunnu pitkältä, kun on "genremoodissa". Vetävä, tiukan kaavamainen tarina chick-litin ystävälle.

Virkistävää on se (kaiken tuon hyvinvoinnin ja tuotemerkkipudottelun lisäksi), ettei sankaritar Paula ole enää tyttönen, vaan jo 38-vuotias. Ja että suomentaja on itsekin viihdekirjojen tekijänä ansioitunut. Käännös on pääosin luontevaa puhetta ja nokkelia sananvalintoja, jokin lapsus tyyliin "uranputki" tai epäaito sanajärjestys saattaa vilahtaa.

Denise Rudberg, Hugo Rehnberg: Niin se sitten meni (Inte riktigt enligt plan). Into 2018. Suomennos Kaisa Haatanen.

3. Virve Vicky Rostin tärkeimmät elämän ja uran käänteet kertaava teos on selkeä fanikirja, joka ei sisällä oleellista uutta meille, jotka olemme naistenlehtien ja muiden medioiden artikkelit ja haastattelut tähdestä tarkasti lukeneet. Laulamisen palo, Danny-show, hitit, perhe, Euroviisut, erot ja avioliitot, Menneisyyden vangit, kestomaine varman ammattimaisena bilelaulajana, joka saa karismallaan ja taidoillaan yleisön villiintymään - ainakin tämän lukijan ikäkauden yleisön, jolle laulaja on tuttu uransa alusta asti.

Kirja on silti viihdyttävä, ammattimaisesti tehty ja kootusti kaiken kertaava helppolukuiseen muotoon, sopivaksi myös heille, jotka fanittavat, mutta eivät paljon lue. (Ehkä se onkin teoksen tärkein kohderyhmä?) Elämäkerraksi sitä ei voi nimittää, sillä paitsi että ura on pahasti kesken, elämästä puhumattakaan, kirja ei esitä analyyseja sen enempää musiikista kuin mistään muustakaan, vaan kertoo juuri sen, mitä saa kohteen suulla ja puolesta kertoa, ja kietoo kaiken myönteiseen hyminään.

Emme saa esimerkiksi pohdintoja siitä, mitä ammatti vaatii ja mitä Vicky tekee vastatakseen vaatimuksiin taidollisesti, tiedollisesti tai fyysisesti - viimeisin ei ole lainkaan pieni asia esiintyvän artistin uralla, uskon. Kirja ei myöskään aseta kohdettaan laajempaan kehykseen Suomen musiikkitaivaalla eikä puutu henkilökohtaisten valintojen taustoihin yhtään enempää kuin on "pakko." Varsinaista elämäkertaa jäämme siis vielä odottamaan, ehkä iäksi.

Arvostan sitä, että Virve Rosti on onnistunut pitämään yksityisyytensä ja ammattimaisen imagonsa ja pysynyt poissa seurapiiripalstojen vakiopaikoilta häsläämästä. Työ puhukoon puolestaan, hän tuntuu ajattelevan. Se näkyy myös kirjasta, eikä minulla ole mitään myönteistä hyminää vastaan tästä artistista puhuttaessa, kunhan lukijan odotukset eivät ole fanikirjaa isommat. Kirja antaa kuvan energisestä, varman oman tiensä kulkijasta, joka on määrittänyt tarkkaan, missä rajat menevät.

Lasken fanikirjat viihdekirjoihin mielessäni, vaikka ne taitavat löytyä tietokirjahyllystä kaupoissa ja kirjastoissa.

Anne Pennanen, Sami Spåra, Tuija Wuori-Tabermann: Vickypedia. Otava 2018.