Oi Oodi, vielä kerran!

Ajattelin tehdä teille koosteen keskustakirjasto Oodista, mutta toisaalta, sellaisen teki kollegani jo rakentajan sivuille, joten mitäpä turhaan kertaamaan. Sieltä näkyvät kommentit niin rakentajan, arkkitehdin kuin kirjastolaitoksenkin näkökulmista. Etenkin rakennustöitä johtaneen Teron kirje kirjastokävijöille, "Oodi on nyt teidän", liikuttaa!

Muutama kuva ja tunnelma kuitenkin avajaisista, joita on juhlittu tänään ja eilen, noin 55 tuhannen ihmisen voimin. Oodi on nyt livenä vielä upeampi kuin olisi voinut odottaa, jos mahdollista. Yläkerta on kirjaimellisesti taivaanomainen - ihmisten ilmeet siellä oli mahtava nähdä (itselläkin silmät kostui). Vaikka tila on valtava, hälyn tuntua ei ollut, akustiikka pelaa.

Tosin nyt avajaisjuhlallisuuksissa oli paljon ohjelmaa, joka näkyi ja kuului, koko talossa: kirjailijahaastatteluja, tanssiesityksiä, musiikkia. Jari Tervo veti väkeä tapansa mukaan, Anja Snellman ihasteli taloa, Sinikka ja Tiina Nopola saivat myös olla ensimmäisten joukossa esiintyjinä kirjataivaan haastattelutilassa, joita on muuten kaksi, molemmissa päissä.

Käyttäjät ottivat tilat hienosti heti haltuun, työ- ja harrastushuoneet täyttyivät hetkessä.

Presidenttipari piipahti myös sekä puhumassa että tutustumassa taloon. Vauhdikkaasti: sain jälleen kerran kuvan presidentin niskasta.

Tärkeitä Oodi-henkilöitä kuvissa: johtaja Anna-Maria Soininvaara kurkkaa, Tero Seppänen, arkkitehti Antti Nousjoki, joka yhtenä kolmen arkkitehdin ryhmästä suunnitteli koko komeuden.

Rakennusprojektina Oodi on ollut ainutlaatuinen monin tavoin. Kaikki on mennyt kuten piti ja aikataulussa ja budjetissa on pysytty, mutta rakentamisessa - varsinkin näin erikoisen talon - on aina yllätyselementtejä ja pientä säätöä, niin tässäkin. Ulkoverhous ei ehtinyt avajaisiin ihan valmiiksi, koska arkkitehtuuri ja palosuojauksesta vastaavat viranomaiset eivät täysin (yhden hehkulampun tehon verran) natsanneet, mutta ongelma on hoidettu, kuten Radio Rock kertoo. Ja avajaisissa huomattiin, että tilojen käytössä tulee yllätyksiä henkilökunnalle, mikä on ymmärrettävää ja odotettavissa, kun täysin uusista ratkaisuista puhutaan ja vasta opetellaan. Kirjastoväen intoa ja paloa oli hieno katsoa: miten ylpeitä he ovat Oodista ja tekemisestään, ja syystä. Uskon, ettei Oodin toimivuus jää tekijöistä kiinni. 

Kaupunkilaisten olohuone -ajattelu näyttää toimivan, jos näin varhaisessa vaiheessa voi asiaa arvioida. Juttelin kymmenien jos en satojen kävijöiden kanssa, ja palaute oli ylitsevuotavan hienoa. Ymmärrän, että ensimmäiset kävijät ovat kirjastomyönteistä väkeä ylipäänsä, eikä juhlassa oikein muuta voi sivistyneiltä ihmisiltä odottaakaan kuin kiitoksia. Tai tilanteessa, jossa näkee tuon kaltaisen rakennuksen ensi kertaa. Lähitulevaisuus näyttää, miten uuden ajan kirjasto oikeasti otetaan vastaan ja miten se toimii. 

Mitä Oodi tarjoaa minulle kirjahulluna? Työkiireissä en ole sitä ehtinyt aiemmin miettiä. Lainasin kirjan! Ainakin nyt alkuun uutuuksia on hyvin saatavilla. Kantsun kirjasto säilyy peruskirjastonani naapurissa, mutta luulen, että Oodissa tulee piipahdettua usein. Kurkkaamassa uutuustarjontaa, nautiskelemassa paikasta, joka on valoltaan ja näkymiltään kirjataivaassa aina erilainen ulkosään mukaan. Ylimmässä kerroksessa ei ole yhtään perinteistä seinää, vaan kaikki on läpinäkyvää, lasia, pilareita myöten. Valtava kansalaisparveke, josta on näkymä suoraan Eduskuntataloon, aukeaa kesäksi, mikä taas muuttaa tilaa ja sen näkymiä. 

Aivan varmasti vien sinne kaikki etenkin ei-helsinkiläiset vieraani, ja ensin tietysti laajennetun perheeni - kuten kummi- ja muuta lähilapset - nuoret ja pienimmät. Todennäköisesti myös työhön ja harrastuksiin liittyviä tapaamisia sijoittuu Oodiin jatkossa.

Mutta nyt sanoja on jo tarpeeksi tai liikaa: paras keino tutustua Oodiin on käydä paikan päällä. Oodi kannattaa kokea itse.  

Oi Oodi! Aiempi juttu kirjabloggareiden vierailusta rakenteilla olleeseen Oodiin.