Ann-Helén Laestadius: Varkaus

Ann-Helén Laestadiuksen Varkaus kohahdutti Ruotsissa vuonna 2021 rajulla kuvauksellaan ruotsinsaamelaisten elämästä. Kirjailija on kirjoittanut aiemmin nuortenkirjoja, Varkaus on hänen ensimmäisensä aikuisten rikostarina perinteisen poronhoidon ja nyky-yhteiskunnan törmäyksistä. 

Ja törmäyksiä riittää, niin henkisiä kuin fyysisiä! Tarinan päähenkilö on Elsa, joka näkee jo lapsena järkyttäviä väkivallan tekoja eikä voi ymmärtää, miksei poliisi kiinnostu tapauksista, jotka kaiken järjen mukaan ovat selkeitä rikoksia. Poroja tapetaan salaa, tekijätkin usein tiedetään, mutta virkavalta on voimaton: suunnaton valvonta-alue ja resurssipula ovat hyviä selityksiä, mutta eivät koko kuva. Asenteet istuvat lujassa.  

Kun alkuperäiskansan olemassaoloa ja elinkeinoa kyseenalaistetaan ja häiritään, se luo toivottomuuden tunnetta etenkin nuoriin. 

"Entä jos oman käden kautta lähtevät ihmiset tekevätkin oikein sanoessaan, etteivät enää kestäneet elämää, ja jättäessään tuskan taakseen? Se oli kuin julkinen kannanotto: Katsokaa, mihin meidät ajatte! Emme jaksa enää. Tapamme mieluummin itsemme kuin siedämme porojemme rääkkäystä ja tappamista ja kuuntelemme vihapuhettanne. Tapamme mieluummin itsemme kuin siedämme maillemme perustettavia kaivoksia, jotka takaavat teille töitä korkeintaan kymmeneksi vuodeksi."

Tätä taustaa vasten tuntuvat typeriltä kaivossuunnitelmien lisäksi haaveilut Jäämeren junaradasta, joka halkoisi poronhoitoalueet - yhtä lailla kuin Amerikan uudisasukkaiden into aikanaan ajaa intiaanit pois kotikonnuiltaan tehokkuuden ja ylivoiman nimissä. Siis käytännössä rahan. Nopeat voitot vastaan ikiaikainen elämänmuoto, luonto ja elinkeino: kun niistä menetetään, ne eivät enää palaudu. 

Laestadius avaa silmiä, ja siksi kirja on tärkeä, ei niinkään kirjallisten ansioittensa takia, sanoisin. Kirjailija onnistuu tuomaan esiin monia epäkohtia saamelaisten kohtelussa ja kuuntelussa; heidän, jotka maat ja pohjoisen luonnon parhaiten tuntevat.

"Vesisateita keskellä talvea! Elsaa pelotti. Kuinka monesti he olivatkaan yrittäneet varoittaa ja herätellä poronhoitoalueen ulkopuolella asuvia - ettekö näe, mitä tapahtuu? Me olemme tienneet sen jo pitkään! Vuosikausia olemme varoitelleet ilmaston muuttumisesta. Siinäkään asiassa he eivät kuitenkaan olleet saaneet ääntään kuuluviin, vaan varoitukset olivat hukkuneet tuuleen. Niinpä jotkut alkoivat hoitaa poroerotuksia sisätiloissa ajatellen, että onpahan ainakin lämmintä. Kun katseet kääntyvät lapsenlapsiin, mieleen hiipii kuitenkin epävarmuus. Ennen pitkää eivät katetut rakennuksetkaan riittäisi."

Ei kirja pelkkää saarnaa ole, vaan kasvattaa jännitystä ja tilanteita dekkarin tapaan, keskiössä aikuistuva Elsa perheineen. Hitusen magiaakin on mukana. Kuolleilta ruhoilta ja ruumiilta ei voi törmäyksissä välttyä, joten jopa poliisien on kiinnostuttava. Pitkä tarina on helppolukuinen, ja toivoa luodaan tulevien sukupolvien kautta. Suurin anti lukijalle on kuitenkin pohdinta alkuperäiskansan asemasta tänään. Työnsä huolella ja taidolla tehnyt suomentaja sanoo jälkisanoissaan ensin järkyttyneensä, sitten tulleensa surulliseksi ja tajunneensa, että tiedämme saamelaisten kulttuurista kovin vähän - eipä sitä kouluissa opetettu minunkaan aikanani. Tuoretta tietoa antavat muun muassa Niillas Holmbergin romaani Halla Helle ja Rannan-Kannisen tietokirja Vastatuuleen. 

Sattumoisin kirjaa on tehnyt joukko naisia: kirjailijan ja kääntäjän lisäksi myös kustantajan edustajat ja monet esilukijat ovat olleet naisia, samoin kansien tekijät sekä Ruotsissa että Suomessa. Siksi liitän postauksen osaksi kirjabloggareiden Naistenviikkoa 2022.  

Kenelle: Alkuperäiskansoista kiinnostuneille, saamelaisten elämästä tietoa etsiville, pohjoisen ystäville, perinteiden tutkijoille.

Muualla: Vetävästi kirjoitettu tarina kaappaa mukaansa ja lyhyehköjä lukuja ahmii toinen toisensa perään, sanoo Kirjaluotsi.

Ann-Helén Laestadius: Varkaus (Stöld). S&S 2022. Suomennos Laura Kulmala. Kansi Iida Pohjalainen.