Maija Kajanto kirjoittaa lämpimiä naistarinoita arjesta nykyajassa. Ne viehättävät helppolukuisuudellaan, huumorillaan ja henkilöidensä samastuttavilla ongelmilla, jotka yleensä selviävät parhain päin. Kuin tuoretta pullaa söisi, suuhun jää hyvä maku!
Korvapuustikesä kertoo Kristiinasta, joka saa tarpeekseen suurfirmatyön oravanpyörästä ja matkustaa Keski-Suomeen mummonsa luo. Mummon terveys reistailee, ja Krisse innostuu auttamaan tätä kahvilan pyörittämisessä siihen saakka, kun iäkäs nainen toipuisi. Kyläläisetkin jo kaipailevat tuttua kahvittelu- ja lounaspaikkaa, joka oli jouduttu sulkemaan hetkeksi. Autioituvilla seuduilla kun palveluita ei liikaa ole.
Miten kahvilanpito onnistuu ja sopeutuuko kaupunkilainen Krisse maaseudun kuvioihin tai ne häneen? Ainakin hänen äitinsä kauhistuu tyttärensä "pakoa" Helsingin Töölöstä, josta äitiä ei saisi pois kulumallakaan. Kylmänpuoleista äitisuhdetta tasapainottaa mummon ja Krissen läheisyys ja nokkela keskinäinen sanailu, ja toki muitakin tuttuja nuorelle naiselle kertyy.
Tällaista on kiva lukea silloin, kun kiemuraisesti kehitellyt murhat, uskomattoman monimutkaiset ihmissuhdekuviot, hillitön henkilömäärä tai muovisen kova maailma kirjoissa kyllästyttävät. Normicorea hyväntuulisuudella maustettuna. Maija Kajantoa olen lukenut aina sopivissa väleissä; kevyttä tyyliä kirjallisuudessa tarvitaan edelleen, vaikka resepti on tuttu. Ehkä juuri perinne on osa viehätystä? Kuin Hilja Valtosta päivitettynä nuorten naisten elämästä ja urahaaveista, tietenkään unohtamatta romantiikkaa.
Ällön makeaa? Joskus ihminen tarvitsee lempeää lukumaailmaa, tuoreen pullan lisäksi. Jälkimmäinen muuten on kirjan "huono" puoli; kahvilaan valmistuu mitä herkullisimman kuuloisia tarjottavia - jopa joitakin reseptejä on mukana tarinaan liittyvin otsikoinnein - joten lukijalla on jatkuvasti nälkä tai vähintään vesi kielellä. Kannattaa siis varautua eväin!
Aiemmin kirjailijasta mm:
Kenelle: Helppolukuista hakeville, hyvää tuulta etsivälle, aivoja lepuuttaville, kotimaista suosiville.
Muualla: Hyvän mielen romaanit antavat toivoa, pohtii Kotona kirjassa -blogi ja listaa myös ulkomaisia tyylin taitajia ja kahvilaromaaneja.
Maija Kajanto: Korvapuustikesä. WSOY 2022. Kansi Laura Noponen.
Naistenviikko 2022 -haasteen kirjabloggareille vetää Tuijata-blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti