Myös nuorempi veli T'ien-hung osoittautui pettymykseksi. Häntä ei oikeastaan edes laskettu pojaksi, pienestä pitäen hän jäi sivuun kaikesta. Pian kävi ilmi, että hänessä on jotain pahasti vialla, poika kun oli kummallisen kiinnostunut miessukupuolesta siinä missä ikätoverinsa tytöistä. Sitä ei suvaittu. Itse asiassa äiti sanoi poikansa olevan hänelle kuollut. Poika muutti pois ja päätyi Berliiniin, jossa hän aloitteli omaa elämäänsä kirjailijana ja tapasi rakastettunsa ja aviomiehensä T:n.
Tarinaa kertoo T'ien-hung itse T:lle, mielessään, sen jälkeen kun hän pitkän ajan kuluttua, suhteen päätyttyä ja vankeustuomionsa kärsittyään, palaa käymään kotikylässään Taiwanin maaseudulla.
"Entä miten hän kertoisi pähkähullusta lapsuudestaan? Viidestä isosiskosta, yhdestä isoveljestä, vaitonaisesta isästä sekä äidistä, joka papatti isänkin puolesta. Miten hän pukisi sanoiksi naapurin Käärmeentappajan, Punasortsin, kastelukanavat, häät, jaavanpallerosateen? Entä Valkoisen talon, virtahevon, uimalan, kellarin, tähtihedelmätarhan, Naisen muurilla, Huomisen kirja-aitan, hopeanvärisen vesisäiliön?"
Kaikki nämä asiat kerrotaan, ja paljon muuta. Näkökulmia on paljon: siskojen, isän, erään aaveen, jopa T:n äidin. Sisarusperheen äiti, Kaskaaksi sanottu, on vahva vaikuttaja. Kaskas ei lakkaa sirittämästä!
Ensimmäinen sisko Shu-mei asui vieläkin perheen lapsuudentalossa miehensä pikku-Kaon kanssa. Liitto ei ole onnellinen, mutta Shu-mei on käytännön nainen. Toinen sisko Shu-li pääsi elämässään Taipeihin, sai perheen ja toimi virkamiehenä väestötietojen käsittelijänä. "Elämä oli juuri sellaista kuin hän halusi." Hän ei helposti hätkähtänyt koviakaan sanoja tai yleisöpalautetta: eräs asiakas nostatti somemyrskyn häntä vastaan ja pomo kehui häntä tyyneydestä. "Mitä itkemisen aihetta tässä muka on, Shu-li tuumasi. Minut kasvatettiin määräilyllä ja solvauksilla. Tämä ei ole sen rinnalla vielä mitään."
Kolmas sisko Shu-ch'ing oli naimisissa Ankkurin kanssa ja myös taipeilainen. Hän on perheen ainoana opiskellut yliopistossa.
"Honottava maalaiskorostus oli häipynyt kuulumattomiin vuosien harjoittelun myötä. Hän pukeutui tyylikkäästi, käytti meikkiä ja suihkutti parfyymia ranteisiinsa. Hän ajoi saksalaista merkkiautoa ja asui luksuskodissa, josta oli näköala järvelle." Ankkuri oli saanut lempinimensä työstään uutistenlukijana. Moitteeton julkisivu peitti kodin ikävät asiat. "Jos heillä olisi joskus vaikeaa, suu pysyisi supussa. Ei olisi ketään, kenelle hän paljastaisi kipunsa. Ja vaikka olisikin, ei hän silti puhuisi."
Neljäs sisko Su-chieh pelkää valoa ja linnoittautuu kotiinsa. Hänen miehensä pikku-Wang oli varakkaasta perheestä ja on rakennuttanut pramean Valkoisen talon. Su-chieh kirjoittaa pikkuveljelleen yhteen monista mutta aina lähettämättömistä kirjeistä: "Sinä olet palannut. Minkä ihmeen takia?" Viidennelle siskolle, Mehevälle, ei käynyt hyvin, vaikka hän oli kaikista kaunein.
Menivätköhän siskojen nimet ja numerot kohdilleen? Se oli haastavinta muistaa kirjassa, jonka tarina pysyy lukuisista lonkeroista huolimatta hienon tiukasti koossa ja vie lukijan taiwanilaiseen arkeen, jossa sekoittuvat vanhat uskomukset ja tavat moderniin elämäntapaan.
"Äiti oli omalta äidiltään oppinut paitsi rituaalit ja loitsut, joilla pakosalle lähtenyt sielu kutsuttiin takaisin, myös unien tulkitsemisen monimutkaisen taidon."
Henkinen ja fyysinen väkivalta on läsnä, mutta punottu muotoon, jossa vaikuttavat monet muutkin asiat. Teema on kuin Éduard Louis taiwanilaisittain, tarinallisemmin ja myyttisemmin.
Ero johtuu kulttuurista: kirja kuvaa paitsi yhtä miestä ja perhettä myös ihmisen ja perheen käsitettä aasialaisittain, ja se eroaa länsimaisesta yksilökeskeisyydestä. Perheen vanhempien roolit muistuttavat silti ikävästi myös suomalaista vanhan ajan kasvatustapaa: äiti järjestää ja junailee lasten asiat, isä pysyy vaitonaisena taustalla ja raataa. Hänelläkin on salaisuus, käy ilmi.
Puitteet ovat meille eksoottiset järvettömine maisemineen, ruokaa ja juomaa käsitellään paljon - muun muassa tähtihedelmäliemen valmistus ja nauttiminen selitetään tarkasti, ja betelpippurista punaiset suut voi nähdä mielessään.
Hienosti kerrottu, kauniisti kirjoitettu ja vetävä tarina ansiokkaana suomennoksena. Kirjailija on taiwanilainen, mutta asuu nykyisin Saksassa. Ja tapaamme hänet toukokuussa HelsinkiLit-tapahtumassa, jonka kattaus on tänä vuonna todella kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti