tiistai 19. maaliskuuta 2024

#minullaoncanthia


Olen syntynyt Kuopion kupeessa Leppävirralla, ja kyläkaupan kyltissä luki isolla Minna Canth. Pidin häntä siis kauppiaana, joten hämmästykseni oli suuri aikuisena, kun tajusin naisen olleen paljon muutakin kuin bisnesnainen, joka oli perinyt eri puolilla maakuntaa puoteja pitäneen kauppaliikkeen isältään.

Kirjailija! Yhteiskunnallinen vaikuttaja! Tasa-arvonainen ja suurperheen yksinhuoltajaäiti! Hän hämmästyttää aina vain. Kauppaliike meni konkurssiin, kun sen pito siirtyi veljelle (en kommentoi sukupuolen vaikutusta tässä, vaikka mieli tekisi). Mutta kirjat ja ajatukset säilyvät.

Arvelin Kauppa-Lopo-nimisen novellin kertovan jotain kauppaliikkeen pitäjän elämästä. Mutta ei, se kertoo kokeneesta kaupantekijästä, vanhasta naisesta, joka osasi myydä mitä vain kenelle vain. Hän oli fyysisesti ihmisille vastenmielinen, likainen ja räkäinen, jolle maistui ryyppy, jos sellaisia oli tarjolla. Ihmiset kiersivät häntä Jyväskylän - "pahanpäiväisen kylän", kuten Lopo sanoo -  kaduilla ja varoittelivat lapsiaan menemästä lähelle.

Kun Lopo kuulee vanhan Kuopion-tuttunsa rouva Korkmanin jääneen leskeksi ison lapsilauman kanssa, hänen säälinsä herää. Vaikka hän itse sattuu taas kerran istumaan putkassa haisevine mekkoineen ja tyhjine taskuineen. "Oikein käy sydämmelle, kun sitä ajattelee... Ei se mitään, jos meitä maailman kynnet kouristavat... mutta kun tuommoisia hentoja, jotka eivät sitä kestä..." 

Toimen naisena hän päättää auttaa rouvaa heti kun vapautuu, ja näin tapahtuu: Lopo saa houkuteltua rouvan kaivamaan nurkistaan joutavaa tavaraa, jotka Lopo taidoillaan muuntaa näppärästi markoiksi. Erityisesti hän on ihastunut Korkmanin pieneen poikaan Pekkaan, mutta joutuu huomaamaan, ettei hän saa poikaa sylitellä tai edes puhua tälle: äitinsä ei salli, ei edes silloin, kun saa Lopolta niin tukun käteistä rahaa kuin isommankin edun talokaupoissa, jotka Lopo järjesteli. 

Lopoa asia itkettää, mutta lukija ei oikein tiedä, sääliäkö häntä vai ei: nainen on jostain syystä jättänyt oman miehensä ja poikansa Kuopioon ja lähtenyt huithapeliteilleen, elämäntapansa valinnut. Mutta se sattuu sydämeen, että Rouva Korkman on tälle niin kylmä ja sievistelevä, ei taida edes tajuta, miten paljon Lopo on häntä auttanut. On selvää, kummalla naisista on enemmän sydämen sivistystä - tai järkeä, kauppataidoista puhumattakaan. Yhteiskuntaluokalla ei ole näiden kanssa tekemistä.

Rohkea teksti Canthin tapaan: realismia, tunnetta ja huumoria vetävänä luettavana. 

Minna Canth: Kauppa-Lopo. 1889.

Luin Bookbeatista, mutta novelli on luettavissa myös wikiaineistoissa.

Minna Canthin elämäkerta tiiviisti Kansallisbiografiassa

Lue lisää Minna Canthista ja hämmästyttävistä faktoista hänen elämässään sekä muuta liittyvää.

Minna Canth -näytelmä Kansallisteatterissa 2016

Kuvassa alla Minna oikealla seurueessaan Kuopiossa Kanttilassa: tuo sohvaryhmä on siellä vieläkin tallella kävijöiden nähtävänä. Lue lisää Kanttilasta!



#minullaoncanthia 

Haasteen heittää perinteisesti blogi Yöpöydän kirjat. 



2 kommenttia:

  1. Tutustuin Minna Canthin kirjoihin aikuisopiskelijana.
    Sen jälkeen luin Kauppa Lopon, Köyhää kansaa ja jonkin muunkin kirjan. Molemmat kertomukset jättivät jälkeensä ajateltavaa.
    Köyhää kansa tarinan perheen kova kohtalo kosketti, kun mies sai radanteokselta töitä, hän näki Harjulan ikkunat työmaalta, minne vaimo vietiin.
    Minna Canthin rohkeus ja peräänantamattomuus teki vaikutuksen.
    Lähes joka vuosi pitää käydä Korttelimuseossa, mukava paikka käydä kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Canthin teokset käyvät sydämeen! Ja Kuopion korttelimuseo on tosiaan kiva paikka kesällä käydä.

      Poista