Ester on lihakauppiaspariskunnan ainokainen, joka imi itseensä lihan hajua jo ennen syntymäänsä. Paitsi vanhempiensa kautta, myös kotikaupungin, jota hallitsee Lihatehdas. Sen leikkeleenhöyryisiä katuja Ester oppi kulkemaan varmana ja hellittynä, isokokoisena potrana tyttönä, joka haaveili työstä tehtaalla ja perheestä.
Jotkut saattoivat kiusata ja jopa oma äiti (jonka kohtu on kadonnut; missä kulkenee?) olla tytön edessä hämmentynyt, mutta Ester viihtyi erinomaisesti täydellisessä kehossaan, lihoissaan, joissa hän päättää suunnata valitsemalleen elämänuralle.
Esterillä on selkeät näkemykset asioista. Sikoja ja sisäelimiä hän arvostaa. "Sielu on sisäelimistä pienin ja nestemäinen", hän arvelee, "...kykenemätön elämään maanpäällistä elämää ilman laajoja kudosmassoja, jotka suojaavat sen herkkää olemusta." Sielut asuvat taivaan suuressa liemikattilassa ennen syntymää ja kuoleman jälkeen, ja kattilasta hän "saa osansa, kun sellainen pisara putoaa hänen oman kohtunsa pohjalle."
Ester tietää, että lapsen tekemiseen tarvitaan toinen osapuoli, mies. Pitkän kokeilujakson jälkeen sopiva löytyy.
Mutta täydellinen keho pettää Esterin. Kohtu ei halua täyttyä.
"Vähitellen häntä itseäänkin alkavat kiinnostaa tyhjät asiat. Hän huomaa niitä kaikkialla. Hän alkaa tutkia tapoja, joilla kaikki sellainen, jonka kuuluisi olla täynnä, onkin jostain sattuman oikusta jäänyt täyttymättä."
Lääkärillä käydään, tutkitaan. "Hänet avaa Kirurgi, Ester ajattelee ja hieman punastuu kirurgeja ajatellessaan. Hienoja ihmisiä, arvostettavia. Samanlaisia kuin teurastajat."
Kirja on yllättävän täysi, vaikka sivuja on alle kaksisataa. Esterin elämäntarinan myötä se ehtii kertoa paljon tai vähintään vihjata moneen suuntaan, kirjoittajan laaja kulttuurintuntemus vahvana taustanaan. Kuiva huumori tuo muista kirjallista hahmoista mieleen Eeva Turusen Neiti U:n tai Anni Saastamoisen Sirkan.
Esteristä ei voi olla pitämättä. Eikä kirjasta, vaikkei olisikaan lihansyöjä.
Kenelle: Tarinoita rakastaville, räväkän ystäville, satumaista sietäville, hauskutusta hakeville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti