Anna Godbersen: Ihania päiviä

Ihania päiviä jatkaa 1920-luvun alussa New Yorkiin muuttaneiden Lettyn ja Cordelian tarinaa, joka alkoi kirjassa Jazztyttö peilaa. Ensimmäinen osa kertoi tyttöjen taustat ja muuton haasteet, ja tytöt alkoivat jo oppia elämänmenoa suurkaupungissa, jota rakennetaan kovaa vauhtia.

Kirjoissa on tavoiteltu ja tavoitettukin aikakauden huoletonta tunnelmaa, kun kaikki on edessä ja mahdollista. Tytöt tulevat vaatimattomista oloista ja työtä on löydettävä, jos ei halua asua kaduilla. Ensimmäisessä osassa Letty, taitava laulaja, saa paikan ravintolan tupakkatyttönä, Cordelia löytää tuntemattoman isänsä, joka sattuukin olemaan mafiamiehiä varakkaasta päästä, joten ansaintahuolet on näppärästi kuitattu. Cordelai voi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten elämästä nauttimiseen. On käytävä lounailla, hankittava asuja, tavattava pyörryttävän upeita miehiä, sovittava juhlia… Tytöille tulee välirikko alkuaikojen vaikeuksissa taistellessa, mutta se korjaantuu jo ennen toista osaa, jossa Lettykin pääsee nauttimaan ystävättären onnesta.

Tarinaa ei saa ottaa vakavasti, sillä puhdasta viihdettä tämä on, ennalta-arvattavin, draamaattisin mutta onnekkain juonenkääntein, joten lukijan ei tarvitse liikaa jännitellä eikä murehtia tyttöjen puolesta. Komeita ihmisiä ja upeita puitteita riittää; vaatteita, ihmisten ulkonäköä ja muuta kuvailua on minun makuuni hieman liikaa, vaikka sillä tietysti luodaan haluttua glamour-tunnelmaa. Jazztyttö peilaa -kirjan tahaton komiikka hymyilytti, kun jopa henkilöiden liikkumisen perusteella kertoja saattoi suorastaan telepaattisesti lukea heistä monenlaista, kuten halukkuutta mennä sänkyyn tai tulevan parisuhteen. ”Hän liikkui tavalla, joka kertoi…” Ihanissa päivissä taas pitkiä, hienostuneita raajoja riittää kyllästymiseen asti.

Tarinan paras anti on helppolukuisuus, huoleton kepeys ja tietysti itse kaupungin kuvaus; New York kiehtoo aina. Chrysler Buildingin rakentaminen toi mieleen Antti Tuurin Taivaanraapijat. Mahtoiko Ketolan Jussi törmätä koskaan kadulla Lettyyn tai Cordeliaan? Samoissa piireissä he eivät liikkuneet, sillä siinä missä Jussi ahersi pilvenpiirtäjien rakennuksilla ja joutui välillä lainaamaan ruokarahoja, tytöt liihottelevat yökerhoissa ja kartanoissa - pitkine raajoineen ja ihanine asuineen.

Mukavan vaivatonta aivolepoluettavaa vaikka nukkumaan mennessä, tästä ei näe painajaisia eikä tarvitse jäädä turhia pohtimaan. Kustantajan mukaan sarjaan on tulossa jatkoa.

Kirja on luettu myös Kirjakammarissa ja Luetuissamaailmoissa, joista löytyvät myös juoniselostukset.

Anna Godbersen: Ihania päiviä. Karisto 2012. Suomentanut Leena Perttula.