Taivaalta tippuvat asiat

Saara on vielä pikkutyttö, kun hän menettää äitinsä karmeassa onnettomuudessa. Miksi jollekulle sattuu epätodennäköisistä epätodennäköisin - sekä hyvässä että pahassa? Sitä kirja pohtii, samoin kuin sitä harvoin ääneen sanottua seikkaa, että kaikista asioista ei pääse yli, vaan yksi sekunti voi muuttaa kaiken iäksi. Ainakaan Saara ei halua kuulla enää yhtään "aika auttaa"-fraasia.

Selja Ahava kirjoittaa kauniisti, raikkaasti ja uskottavasti, myös lapsen näkökulmasta. Lapsen maailmassa ihmeitä voi tapahtua, mutta niin voi aikuistenkin. Saaran täti Annu kohtaa myös epätodennäköisen, ja jää jumiin tuohon alun kysymykseen.

Kirja on sekä aiheeltaan että sisällöltään hämmentävä: se on tarinaltaan satumaista ja maagisuutta hipovaa, mutta sanoiltaan tiukasti kiinni todellisuudessa. Runsas ja elävä dialogi on helppolukuista ja kuljettaa raskaitakin asioita kevyesti.

Lukijan on helppo seurata Saaran ajatuksia. Ne ovat välillä pikkuvanhoja, välillä lapsellisia, aina koskettavia. Isästä ole paljon apua, sillä hän sekoaa vaimonsa kuolemasta. Muita läheisiä aikuisia ei Annu-tädin lisäksi ole.

"Aina joskus tapaa aikuisia, jotka ottavat lapsen tosissaan. Ne kysyvät kiinnostavia kysymyksiä ja kuuntelevat, mitä lapsi vastaa. Sellaiselle aikuiselle voi puhua suoraan. Niiltä voi kysyä ja ne antavat kunnon vastauksia ja sanovat myös jos eivät tiedä. Minä päätin testata tätä lääkäriä."

Saara kasvaa tarinan myötä. Hänen lisäkseen näkökulmaansa kertovat Annu sekä myöhemmin Saaran isän uusi vaimo. Tekstityylit vaihtuvat kertojan myötä sujuvasti, samoin ajan myötä - kuitenkin - Saaran mietteet.

"Ehkä meidän perheen loput aina huonoja. Ehkä me siksi pidimme Poirotista. Poirot olisi varmasti tehnyt remontit valmiiksi, lukenut iltasadut loppuun, vieraillut täti Vaahtokarkin luona ja selittänyt jokaisen kuoleman kunnolla."

Jos ei ole loppua, ei ole tarinaa, sanotaan kirjassa. Minut kirjan loppuosa jätti hämmennyksen tilaan: se kuljetti painajaisiin ja sekaviin tunnelmiin, kunnes sen pituinen se tuli ykskaks töksähtäen. En pitänyt lopusta, mutta pidin kirjasta: Ahavan teksti kurkottaa syvälle ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Kauniin kielen ja persoonallisen aiheen lisäksi siinä on vahva tunnelataus.

Muualla: Ilselän Minna sanoo Ahavan kielen taipuvan moneksi. Suru, raadollisuus ja kauneus elävät rinta rinnan, sanoo Lumiomena. Herkkää ja havainnoivaa, sanoo Ulla.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat. Gummerus 2015.