Vierashuone

Helenillä on viihtyisä vierashuone, Nicolalla parantumaton syöpä. Kun Nicole löytää kiinnostavan hoitokeinon Helenin kotikaupungista, hän tulee hoidon ajaksi vieraaksi ystävänsä huoneeseen, kolmeksi pitkäksi viikoksi.

Naiset eivät ole enää nuoria. Leskeksi jääneellä Helenillä on jo lastenlapsia, mukava asunto eikä läsnäoloa vaativaa työtä, joten hän voi keskittyä vieraaseensa. Nicole ei ole perustanut perhettä.

Molemmat käyttäytyvät kauniisti ja kohteliaasti, ulkoisesti. Todellisuudessa toinen on kuoleman partaalla, kauhuissaan ja kivuissaan, toinen - yhtä kauhuissaan - yrittää auttaa tuntemillaan keinoilla, jotka eivät äärimmäisessä tilanteessa enää riitä. Naisilla on elämänkokemusta, eikä heillä enää ole tarvetta toimia toisia miellyttääkseen, vaan omatkin tarpeet on huomioitava, lopulta.

Kirja on mielenkiintoinen tutkielma ystävyydestä, vakavasta sairaudesta ja elämän rajallisuuden kohtaamisesta. Se ei ole iso tarina, vain kahta naista koskeva ja tiukasti rajattu, mutta silti yleispätevyydeltään uskottava. Samaistumista ei tapahtunut; en kokenut kumpaakaan naista läheiseksi, mutta hyvin paljon heissä on ymmärrettävää ja naisen elämälle tuttua.

Paitsi se hillitön liinavaaterumba! Etenkin Helen vaikuttaa ylisiistiltä; hän vaihtaa koko ajan lakanoita tai viikkaa tai pesee niitä. Väsytti jo pelkkä lukeminen - saati että kuolemansairas ihminen pakotetaan ylös sängystä kolme kertaa yössä hikisten petivaatteiden vaihdon takia. Ja hän nousee! En tiedä, kumpaa ihmettelisin enemmän.

Kirja kuvaa hienosti sitä, kuinka vakava sairaus syö kaiken tilan, ajan ja energian. Se typistää ympyrät pieniksi ja kammottaviksi sekä sairaalta itseltään että lähipiiriltä. Kirja myös kyseenalaistaa toivottomien ihmisten rahastuksen uskomushoidoilla. Jos tuossa tilanteessa on yksin, on todella yksin, haiden armoilla. Tarina kuvaa ystävyyttä rujon kauniisti. Se on kirjan suurin anti, peräseinän häivähdyksen pohtimisen lisäksi. Kuinka paljon olisin valmis tekemään ystäväni puolesta? Kuinka paljon olisin valmis pyytämään?

Pidin kirjan selittelemättömyydestä; siinä se simuloi todellisuutta. Emme aina ymmärrä sitäkään, mitä todellisuudesssa tapahtuu ihmisten kesken. Silti on tilanteita, joissa vain on toimittava. Tämä on sellainen tarina. Pala elämää, pala kuolemaa. Pysäytti hetkeksi, kaikista lakanoistaan huolimatta. Australialaisen kirjailijan työ, joka tarkasti nappaa rajatun ajanjakson henkilöidensä elämästä. Aiheesta saisi helposti ylimakean ja ylitunteellisen tarinan, mutta Garner on fiksumpi.

Kenelle? Kuolemaa miettiville ja heidän läheisilleen, ystävyyden olemusta pohtiville, todellisuussimulointia kaipaaville.

Muualla: Kaunis muotokuva kahden naisen ystävyydestä, sanoo Ulla. Maailmankirjoissa muistutetaan ystävyyden rajoista ja väitetään, että Nicolesta lukijan on helppo pitää (onko niin?)

Helen Garner: Vierashuone. Atena 2015. Suomentanut Taina Wallin.